Adan ja minun toinen jälkikoe. Jätimme tassunjälkemme Suomen dalmatiankoirien historiaan hankkimalla rodulle kaikkien aikojen ensimmäisen käyttötuloksen JK1!
pisteet T 78 M 167 II-tulos
9.9.2009
Tokokoe 19.8. Uno ja Ada
Unon ensimmäinen koe ALO3-tulos paikallaolon mentyä nollille.
Adalle ensimmäinen tulos voivoiluokasta VOI2, pisteitä 231 niinikään paikallaolon harmillisesti mentyä nollille ihan viime sekunneilla.
Adalle ensimmäinen tulos voivoiluokasta VOI2, pisteitä 231 niinikään paikallaolon harmillisesti mentyä nollille ihan viime sekunneilla.
31.8.2009
16.7 PAJÄ I, Salo
Korkkasimme Adan kanssa pk-uran. Tulosta emme vielä saaneet, mutta jälki meni upeasti.
Janalta lähti 7p, Ada yritti pari kertaa takajäljelle. Kaikki kepit löytyivät, vaikka Ada ei jokaista ilmaissutkaan. Maasto oli sen verran selkeä ja kun Ada jäljesti aivan jäljen päällä, kepit osuivat hyvin silmään.
Esineruutu oli täysi floppi. Ada ei ymmärtänyt yhtään mitä ollaan tekemässä, pissi ruutuun, moikkasi tuomaria ja läksi syömään mustikoita :).
Tottis meni oman jännittämisen vuoksi mönkään. Olin (taas) Adan mielestä niin outo ja pelottava, ettei meinannut uskaltaa edes sivulle tulla. Seuraamisliikkeet teki sen näköisenä, että onks pakko jos ei taho. Noutokapulaksi oli annettu kilon kapula. Alokkaassa kun sääntöjen mukaan pitäisi olla 650g kapula. Eihän Ada edes koskenut siihen halkoon.. Viimeinen niitti oli se, kun parimme lähti paikallaolosta vapautuksen jälkeen tulemaan suoraan kohti, vaikka meillä oli vielä liikkeet kesken. Adan jännitys purkautui komentohaukkuun tuolle sakemannille enkä enää saanut sitä tilanteesta palautumaan. Tuomari siis keskeytti tottiksen tässä vaiheessa. Paha mieli jäi siitä että tavallaan toisen koirakon takia jouduttiin jättämään leikki kesken, vaikka tulosta siitä ei siltikään olisi tullut.
pisteet T 32 (tuom.kesk), M 163
Janalta lähti 7p, Ada yritti pari kertaa takajäljelle. Kaikki kepit löytyivät, vaikka Ada ei jokaista ilmaissutkaan. Maasto oli sen verran selkeä ja kun Ada jäljesti aivan jäljen päällä, kepit osuivat hyvin silmään.
Esineruutu oli täysi floppi. Ada ei ymmärtänyt yhtään mitä ollaan tekemässä, pissi ruutuun, moikkasi tuomaria ja läksi syömään mustikoita :).
Tottis meni oman jännittämisen vuoksi mönkään. Olin (taas) Adan mielestä niin outo ja pelottava, ettei meinannut uskaltaa edes sivulle tulla. Seuraamisliikkeet teki sen näköisenä, että onks pakko jos ei taho. Noutokapulaksi oli annettu kilon kapula. Alokkaassa kun sääntöjen mukaan pitäisi olla 650g kapula. Eihän Ada edes koskenut siihen halkoon.. Viimeinen niitti oli se, kun parimme lähti paikallaolosta vapautuksen jälkeen tulemaan suoraan kohti, vaikka meillä oli vielä liikkeet kesken. Adan jännitys purkautui komentohaukkuun tuolle sakemannille enkä enää saanut sitä tilanteesta palautumaan. Tuomari siis keskeytti tottiksen tässä vaiheessa. Paha mieli jäi siitä että tavallaan toisen koirakon takia jouduttiin jättämään leikki kesken, vaikka tulosta siitä ei siltikään olisi tullut.
pisteet T 32 (tuom.kesk), M 163
Päivityslaiskuutta..
Olen todellakin ollut laiska päivittämään tänne yhtään mitään. Johtunee siitä, että mitään varsinaisia ohjattuja treenejä emme juuri ole kesän aikana tehneet. Treenit ovat olleet höpsötystreenejä, mutta kas, sehän onkin tehnyt meille aivan loistavan hyvää. Kesän aikana on tapahtunut kaikenlaista joten nyt on siis pakko nuo päivitykset tehdä.
6.7.2009
2.6.2009
Adan keppitreenit vol. 9
Eilen kävin ensimmäisen kerran viemässä kepit metsään jäljelle. Jälki oli n.350 askelta, keppejä 8 eli aika tiuhaan. Kuivasta kelistä johtuen vain 0,5h vanha, ennen keppejä ja maastomuutosten kohdalla nappulanamit.
Ada selkeästi reagoi keppeihin, mutta oli epävarma ilmaisussa. Kokeilin samaa passiivista reagointia kuin nurmella ja lattiallakin keppejä ilmaistaessa olen tehnyt, eli pysähdyin mutta en puhunut mitään. Ada seisahtui, seisoi paikoillaan ja välillä haisteli. Aina kun nenä osui keppiin, sanoin neutraalin 'hyvä'. Ja odotin. Ensimmäisillä kepeillä meni toista minuuttia, mutta vihdoin Ada otti kepin suuhun ja meni maahan. Odotusaika lyheni loppua kohti, joten nyt pitää vain olla sinnikäs ja toteuttaa tätä metodia jonkun aikaa. Ehkäpä tuo tuosta hiffaa, että nopeammin pääsee jatkamaan jälkeä mitä nopeammin kepit ilmaisee.
----------------------------
Mitä tulee muuhun treenaamiseen niin sovellan tuota passiivisuutta myös tottikseen/tokoon. Eli ruoka / namipalkka on purkissa (ja taskussa). Ja kun Ada tekee itsenäisesti ts. hakeutuu sivulle ja pysyy siinä, kehun käskysanan kanssa ja sitten vapautus palkalle. Välillä palkkaan taskusta. Ihan ok tuntuu toimivan ja Ada tekee paremmalla motivaatiolla. Katsotaan nyt sitten kuinka pitkälle tämä kantaa.
Ada selkeästi reagoi keppeihin, mutta oli epävarma ilmaisussa. Kokeilin samaa passiivista reagointia kuin nurmella ja lattiallakin keppejä ilmaistaessa olen tehnyt, eli pysähdyin mutta en puhunut mitään. Ada seisahtui, seisoi paikoillaan ja välillä haisteli. Aina kun nenä osui keppiin, sanoin neutraalin 'hyvä'. Ja odotin. Ensimmäisillä kepeillä meni toista minuuttia, mutta vihdoin Ada otti kepin suuhun ja meni maahan. Odotusaika lyheni loppua kohti, joten nyt pitää vain olla sinnikäs ja toteuttaa tätä metodia jonkun aikaa. Ehkäpä tuo tuosta hiffaa, että nopeammin pääsee jatkamaan jälkeä mitä nopeammin kepit ilmaisee.
----------------------------
Mitä tulee muuhun treenaamiseen niin sovellan tuota passiivisuutta myös tottikseen/tokoon. Eli ruoka / namipalkka on purkissa (ja taskussa). Ja kun Ada tekee itsenäisesti ts. hakeutuu sivulle ja pysyy siinä, kehun käskysanan kanssa ja sitten vapautus palkalle. Välillä palkkaan taskusta. Ihan ok tuntuu toimivan ja Ada tekee paremmalla motivaatiolla. Katsotaan nyt sitten kuinka pitkälle tämä kantaa.
28.5.2009
Unon kanssa epiksissä
Taas käytiin Uno-jäpikän kanssa epävirallisessa agikisassa. Agilityä on treenattu talven aikana ehkä yhteensä tunti-pari, aina muutama minuutti kerrallaan kun varsinaista ryhmäpaikkaa en tuolle vielä ole varannut. Pääpaino on ollut kontaktien harjoittelemisella, kepeissä sekä ohjattavuudessa. Yksi este on sellainen, mitä ei olla muistettu harjoitella ja sillä Uno sitten järjesti hupia yleisölle.
Uno malttoi hienosti lähdössä odottaa ja voi pojat niitä kontakteja . Tuo mies vaan on niin MIES: näin mulle on opetettu - näin mä teen.
No sitten puomin jälkeen tuli se PUSSI. Uno meni pussiin kuten putkeen - vauhdikkaasti. Sitten tulikin este vastaan ja herra hiipi pussista ulos. Eli siis periaatteessa suoritti esteen oikein vaikkakin hitaasti. Sitten alkoi se hupiosuus .. Uno palasi pussin päälle ihmettelemään tyyliin 'täältä mä tulin, mutta mihin se ovi katos' ..huuu..taikaovi :). Tassulla piti pussia sieltä kaariosan juuresta koputella, josko taikaovi vaikka aukeaisi. Koko kansa näki miten pienen pojan herne etsi sitä toista ja suuri ratas pyöri tyhjää. Rataa päästiin jatkamaan vasta kun poika päätteli että mysteeri ei nyt tällä kertaa aukea. Tuo jätkä vaan on kaikessa putkiaivoisuudessaan niin ihuna <3.
Uno malttoi hienosti lähdössä odottaa ja voi pojat niitä kontakteja . Tuo mies vaan on niin MIES: näin mulle on opetettu - näin mä teen.
No sitten puomin jälkeen tuli se PUSSI. Uno meni pussiin kuten putkeen - vauhdikkaasti. Sitten tulikin este vastaan ja herra hiipi pussista ulos. Eli siis periaatteessa suoritti esteen oikein vaikkakin hitaasti. Sitten alkoi se hupiosuus .. Uno palasi pussin päälle ihmettelemään tyyliin 'täältä mä tulin, mutta mihin se ovi katos' ..huuu..taikaovi :). Tassulla piti pussia sieltä kaariosan juuresta koputella, josko taikaovi vaikka aukeaisi. Koko kansa näki miten pienen pojan herne etsi sitä toista ja suuri ratas pyöri tyhjää. Rataa päästiin jatkamaan vasta kun poika päätteli että mysteeri ei nyt tällä kertaa aukea. Tuo jätkä vaan on kaikessa putkiaivoisuudessaan niin ihuna <3.
Uno ja Ada tasokokeessa
Osallistuin molempien kanssa TKK:n tasokokeeseen, tässä vähän purkautumista niistä. Tuomarina toimi ihan oikea tottis-tuomari :).
Unon kanssa käytiin TASO 1, jossa liikkeinä ovat
-seuraaminen kytkettynä/vapaana (L-kaavio)+ henkilöryhmän läpi kulkeminen
-istumaan jättäminen ja palaaminen luokse
-maahan jättäminen ja luoksetulo
-paikallaolo 2 min
Unski oli aivan kierroksilla, mutta hyvä juttu tuossa pojassa on se, että näemmä mun jännitys tosiaankin nostattaa sitä eikä päinvastoin. Seuraaminen meni hyvin. Puolivälissä poika katsoi kysyvästi että joko tulee palkka, mutta annoin uuden käskyn ja seurasi hienosti loppuun asti. Huomautuksia tuli hihnan käytöstä käännöksissä. Muuten ei mainintoja.
Istumisliikkeessä ensinnäkin annoin ylimääräisen paikallejäämiskäskyn joka EI tottiksessa ole sallittua (tokossa siis on). Lisäksi ehdin ehkä ottaa kymmenen askelta kun norsu tömistää mun perään :D. No eipä siinä, ei me tuota olla liikaa harjoiteltukaan.
Maahanjäämisessä sama juttu, turha lisäkäsky, ja taas tyyppi laukkasi mun perään. Tämä otettiin uusiksi niin, että kouluttaja varmisti liinalla Unon paikallapysymisen. Nyt pysyi hyvin kun kävelin vaaditut 30 askelta. Luvan saatuani kutsuin koiraa ja se lähti VYÖRYMÄÄN minua kohti. Hetken pohdin annanko istu-käskyn kun ehtii lähemmäs mutta päätinkin vain koukistaa polvia hiukan. Ja tyyppi tuli hienosti eteen! Sivulletulo onnistui myös vaikkei tuota juuri olla harjoiteltukaan.
Paikallaolo oli (onneksi) viimeisenä tällä kertaa. Taas lisäkäsky kun jätin koiran ja sitten tuo riiviö nousikin seisomaan. Otin kiinni ja laitoin takaisin maahan ja kouluttaja jäi taakse varmistamaan liinalla. Nyt Uno pysyi hienosti ja piippaamatta tuon vaaditut kaksi minuuttia paikoillaan. Huomautukset tulivat lisäkäskystä ja itsenäisestä istumaannousemisesta sivulla. En siis ehtinyt antaa käskyä kun tuo jo pomppasi ylös.
Tuomari tykkäsi koiran 'reippaudesta' ja hyväksyi tasokokeen virheistä ja sähellyksistä huolimatta. Saisimme siis nyt siirtyä BH-ryhmään, mutta koen järkevämmäksi vielä pysyä tuossa aloittelijaporukassa Unon kanssa.
---------------------------------------
Adan kanssa kokeiltiin TASO 2 ykkösluokan tottista, jonka liikkeet löytyy pk-säännöistä.
Ada oli aivan messissä ennen 'kokeen' alkamista ja samantien kun otettiin ekaa perusasentoa, kontakti katosi. Omalla ylenmääräisellä jännittämiselläni on vaikutuksensa tähän, mutta ilmeisimmin meillä on muukin koulutuksellinen dilemma (tästä myöhemmin).
Ada sitten 'seurasi' mukana pää käännettynä poispäin minusta. Haisteli ja erkani ja käytin ehkä puolen vuoden lisäkäskyvaraston. Aargh! Arvosana puutteellinen (kas kummaa).
Liikkeestä istuminen onnistui jahka ensin sain jonkunlaisen huomion koiralta että päästiin liikkeelle. Koskin koiraan ja annoin lisäkäskyn lähdettäessä. Muuten hyvä liike. Arvosana puutteellinen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Valmisteleva vaihe ok (oho), meni nopeasti maahan, mutta suhasi kutsusta 10 metriä mun taakse haistelemaan. Lisäkäskyllä tuli sivulle. Arvosana puutteellinen.
Noudot.. krhöm. Meni aivan syteen. Tasamaanoudon vielä toi, tosin pudotti kapulan eteeni ja tuli sivulle ilman sitä. Arvosana puutteellinen. Hyppynoudossa ei sitten edes koskenut kapulaan vaan jäi haistelemaan. Päätin mennä avittamaan kapulan suuhun ja hyppyytin Adan yhdessä esteen yli. Ei arvosanaa. Estenoudossa en tarkkaan tiedä mitä esteen toisella puolella tapahtui, mutta Ada lähti hyvin esteen yli, oli jo tulossa takaisinpäin kun esteen päällä vissiin muisti että se kapulakin piti tuoda. Palasi takaisin ja tuli kohta kapulan kanssa suoraan sivulle. Arvosana puutteellinen.
Eteenmenoa ollaan treenattu vain vähän, joten en suuria tältä odottanut. Valmisteleva vaihe ok. Sain jopa koiran huomion virittelykäskyllä. Seuraaminen oli taas väljää, mutta tuli kuitenkin vierellä. Lähetin eteen, ja Ada lähti hyvin mutta pysähtyi parinkymmenen metrin päässä kysymään että "mitäh?". Annoin toisen käskyn ja jatkoi eteen, mutta hiukan viistosti. Maahanmeno oli nopea ja hyvä, mutta muusta häsellyksestä johtuen arvosana puutteellinen.
Paikallaolo sentään onnistui. Ada makasi rauhallisena ja hiljaa paikoillaan. Ei kuitenkaan noussut ensimmäisestä käskystä sivulle. Arvosana erittäin hyvä.
Kokonaispisteet 54 arvosteltuna kokeenomaisesti. Aika kököstä suorituksesta siis saa aika paljon pisteitä. Jos Ada olisi tehnyt kuten osaa, olisi 70 pojoa mennyt rikki takuuvarmasti.
Unon kanssa käytiin TASO 1, jossa liikkeinä ovat
-seuraaminen kytkettynä/vapaana (L-kaavio)+ henkilöryhmän läpi kulkeminen
-istumaan jättäminen ja palaaminen luokse
-maahan jättäminen ja luoksetulo
-paikallaolo 2 min
Unski oli aivan kierroksilla, mutta hyvä juttu tuossa pojassa on se, että näemmä mun jännitys tosiaankin nostattaa sitä eikä päinvastoin. Seuraaminen meni hyvin. Puolivälissä poika katsoi kysyvästi että joko tulee palkka, mutta annoin uuden käskyn ja seurasi hienosti loppuun asti. Huomautuksia tuli hihnan käytöstä käännöksissä. Muuten ei mainintoja.
Istumisliikkeessä ensinnäkin annoin ylimääräisen paikallejäämiskäskyn joka EI tottiksessa ole sallittua (tokossa siis on). Lisäksi ehdin ehkä ottaa kymmenen askelta kun norsu tömistää mun perään :D. No eipä siinä, ei me tuota olla liikaa harjoiteltukaan.
Maahanjäämisessä sama juttu, turha lisäkäsky, ja taas tyyppi laukkasi mun perään. Tämä otettiin uusiksi niin, että kouluttaja varmisti liinalla Unon paikallapysymisen. Nyt pysyi hyvin kun kävelin vaaditut 30 askelta. Luvan saatuani kutsuin koiraa ja se lähti VYÖRYMÄÄN minua kohti. Hetken pohdin annanko istu-käskyn kun ehtii lähemmäs mutta päätinkin vain koukistaa polvia hiukan. Ja tyyppi tuli hienosti eteen! Sivulletulo onnistui myös vaikkei tuota juuri olla harjoiteltukaan.
Paikallaolo oli (onneksi) viimeisenä tällä kertaa. Taas lisäkäsky kun jätin koiran ja sitten tuo riiviö nousikin seisomaan. Otin kiinni ja laitoin takaisin maahan ja kouluttaja jäi taakse varmistamaan liinalla. Nyt Uno pysyi hienosti ja piippaamatta tuon vaaditut kaksi minuuttia paikoillaan. Huomautukset tulivat lisäkäskystä ja itsenäisestä istumaannousemisesta sivulla. En siis ehtinyt antaa käskyä kun tuo jo pomppasi ylös.
Tuomari tykkäsi koiran 'reippaudesta' ja hyväksyi tasokokeen virheistä ja sähellyksistä huolimatta. Saisimme siis nyt siirtyä BH-ryhmään, mutta koen järkevämmäksi vielä pysyä tuossa aloittelijaporukassa Unon kanssa.
---------------------------------------
Adan kanssa kokeiltiin TASO 2 ykkösluokan tottista, jonka liikkeet löytyy pk-säännöistä.
Ada oli aivan messissä ennen 'kokeen' alkamista ja samantien kun otettiin ekaa perusasentoa, kontakti katosi. Omalla ylenmääräisellä jännittämiselläni on vaikutuksensa tähän, mutta ilmeisimmin meillä on muukin koulutuksellinen dilemma (tästä myöhemmin).
Ada sitten 'seurasi' mukana pää käännettynä poispäin minusta. Haisteli ja erkani ja käytin ehkä puolen vuoden lisäkäskyvaraston. Aargh! Arvosana puutteellinen (kas kummaa).
Liikkeestä istuminen onnistui jahka ensin sain jonkunlaisen huomion koiralta että päästiin liikkeelle. Koskin koiraan ja annoin lisäkäskyn lähdettäessä. Muuten hyvä liike. Arvosana puutteellinen.
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Valmisteleva vaihe ok (oho), meni nopeasti maahan, mutta suhasi kutsusta 10 metriä mun taakse haistelemaan. Lisäkäskyllä tuli sivulle. Arvosana puutteellinen.
Noudot.. krhöm. Meni aivan syteen. Tasamaanoudon vielä toi, tosin pudotti kapulan eteeni ja tuli sivulle ilman sitä. Arvosana puutteellinen. Hyppynoudossa ei sitten edes koskenut kapulaan vaan jäi haistelemaan. Päätin mennä avittamaan kapulan suuhun ja hyppyytin Adan yhdessä esteen yli. Ei arvosanaa. Estenoudossa en tarkkaan tiedä mitä esteen toisella puolella tapahtui, mutta Ada lähti hyvin esteen yli, oli jo tulossa takaisinpäin kun esteen päällä vissiin muisti että se kapulakin piti tuoda. Palasi takaisin ja tuli kohta kapulan kanssa suoraan sivulle. Arvosana puutteellinen.
Eteenmenoa ollaan treenattu vain vähän, joten en suuria tältä odottanut. Valmisteleva vaihe ok. Sain jopa koiran huomion virittelykäskyllä. Seuraaminen oli taas väljää, mutta tuli kuitenkin vierellä. Lähetin eteen, ja Ada lähti hyvin mutta pysähtyi parinkymmenen metrin päässä kysymään että "mitäh?". Annoin toisen käskyn ja jatkoi eteen, mutta hiukan viistosti. Maahanmeno oli nopea ja hyvä, mutta muusta häsellyksestä johtuen arvosana puutteellinen.
Paikallaolo sentään onnistui. Ada makasi rauhallisena ja hiljaa paikoillaan. Ei kuitenkaan noussut ensimmäisestä käskystä sivulle. Arvosana erittäin hyvä.
Kokonaispisteet 54 arvosteltuna kokeenomaisesti. Aika kököstä suorituksesta siis saa aika paljon pisteitä. Jos Ada olisi tehnyt kuten osaa, olisi 70 pojoa mennyt rikki takuuvarmasti.
19.5.2009
Adan luonnetesti
Laitetaanpas tulokset tännekin. Video seuraa myöhemmin.
Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +2 suuri, hillitty
Taistelutahto: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Kokonaispisteet 143
Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +2 suuri, hillitty
Taistelutahto: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
Kokonaispisteet 143
Keppitreeniä
Nyt kokeillaan määrätietoisesti uutta keppitreeniä. Tallon x kertaa y metriä kokoisen ruudun ja sirottelen sinne keppejä, joka kerta vähän eri määrän. Ada saa arkisin vain iltaruoat kepeiltä ja vapaina myös aamuruoka täytyy ansaita näin. Pari kertaa olen nyt kokeillut ja ensimmäisellä kerralla Ada kohkasi ruutua edestakaisin huomioimatta keppejä sen kummemmin. Tätä kaahottamista riitti muutaman minuutin kunnes ruutu oli tutkittu kaikin osin. Olin itse passiivinen ja vain odotin. Vihdoin Ada ymmärsi, että niillä kepeillä on joku funktio ja nosti ensimmäisen. Sai palkaksi osan iltaruokaa. Etsi ja nosti vielä kaksi muutakin keppiä. Oikein hyvältä tuntui tuo treeni. Toisella yrittämällä Ada kiisi taas kepin yli, mutta palasikin samantien takaisin ja nosti sen. Sai palkan ja nosti samoin neljä muuta keppiä. Josko se tällä konstilla ymmärtäisi, että jälki on vain apukeino päästä kepeille.
Ideanahan tässä kaikessa on se, että koska koira kaahottaa jäljellä, niin jälkeä ei ole. On vain tallattu alue ja kepit, eli siitä ei 'pääse' mihinkään. Tehdään näitä nyt tämä viikko ja ensi viikolla ihmetellään voisiko nuo kepit jo jotenkin liittää siihen jälkeen. Maltti on kaiketi tässäkin valttia.
Ideanahan tässä kaikessa on se, että koska koira kaahottaa jäljellä, niin jälkeä ei ole. On vain tallattu alue ja kepit, eli siitä ei 'pääse' mihinkään. Tehdään näitä nyt tämä viikko ja ensi viikolla ihmetellään voisiko nuo kepit jo jotenkin liittää siihen jälkeen. Maltti on kaiketi tässäkin valttia.
18.5.2009
Tiistaina agia, keskiviikkona tottista..
Alkaa mennä siihen, että päivitän kun ehdin. Pitäisi kyllä muistaa ja jaksaa ylläpitää tätä, että pysyy itse perässä missä mennään.
Tiistaina kokeilin pitkästä aikaa, mitä Uno meinaa agiesteistä. Poika oli intoa täynnä ja tottelee ohjausta jo kiitettävän hyvin. Käännökset noin raskaalla koiralla on kyllä raskaita, mutta kääntyy niin nopeasti kuin pystyy. On vielä melkoisen kiinni minussa, mutta radan tekeminen onnistuu jo. Kontaktit pysähtyi innosta huolimatta ja kepitkin alkaa sujua hiukan pienemmällä käsiavulla. Jee!
Keskiviikkona oltiin sitten Haunisissa molempien kanssa tottistreeneissä. Unolla ohjelmassa liikkeestä maahan ja eteenlähetys. Päätin nyt opettaa tuon maahanmenon niin, että koira saa käskyn ja pysähdyn. Enkä tee mitään muuta ennenkuin koira on maassa. Eli ei apuja, ei kädellä eikä käskyn muodossa, eikä missään nimessä vartalolla. Hiukan kesti putkiaivolla tajuta, mutta kerta kerralta meni paremmin. Vielä en poistunut luota, ensin harjoitellaan maahanmeno varmaksi. Eteenlähetys tehtiin kuten viimeksi. Vietiin yhdessä pallo kentän reunaan, lähetys n. 15m päästä ja palkka toisella pallolla minulta. Hyvin ja suorilta juoksi ja tuli myös takaisin :). Hieno äijä!
Adan kanssa tehtiin henkilöryhmä, paikallaolo ja eteenlähetys. Ada seurasi (tällä kertaa vapaana) henkilöryhmän kohtalaisen hyvin. Kontakti pysyi, hiukan edisti vasemmalle käännyttäessä. Paikallaolo oli hyvä. Jälleen kerran otettiin se SPL kentän vieressä ja hyvin Ada kesti haukkumiset, huudot ja piiskat. Ei edes haukahtanut tällä kerralla. Eteenlähetys piti sitten tehdä niin, että Ada ensimmäisen kerran ei tiedä palkan olevan kentän reunassa. No, seurautin Adaa n. 40m:n päästä ja lähetin. Ada ei ymmärtänyt. Sain kouluttajalta vinkin, että jatkan kävelyä käsi suorana ja nyt Ada tajusi lähteä. Juoksi hienosti kentän reunaan ja meni maahan käskystä. Suuri oli ihmetys kun pääsin koiran luo ja sitä purkkia (maksalaatikkoineen) ei ollut missään. Ärrkeleen harakatvariksetkorpit mitkälie olivat sen käyneet varastamassa. Onneksi oli taskun pohjalla nakkipussissa vielä jotain jäljellä niin sain koiran palkattua. Ensi kerralla purkin päällä on sitten tiiliskivi :).
Tiistaina kokeilin pitkästä aikaa, mitä Uno meinaa agiesteistä. Poika oli intoa täynnä ja tottelee ohjausta jo kiitettävän hyvin. Käännökset noin raskaalla koiralla on kyllä raskaita, mutta kääntyy niin nopeasti kuin pystyy. On vielä melkoisen kiinni minussa, mutta radan tekeminen onnistuu jo. Kontaktit pysähtyi innosta huolimatta ja kepitkin alkaa sujua hiukan pienemmällä käsiavulla. Jee!
Keskiviikkona oltiin sitten Haunisissa molempien kanssa tottistreeneissä. Unolla ohjelmassa liikkeestä maahan ja eteenlähetys. Päätin nyt opettaa tuon maahanmenon niin, että koira saa käskyn ja pysähdyn. Enkä tee mitään muuta ennenkuin koira on maassa. Eli ei apuja, ei kädellä eikä käskyn muodossa, eikä missään nimessä vartalolla. Hiukan kesti putkiaivolla tajuta, mutta kerta kerralta meni paremmin. Vielä en poistunut luota, ensin harjoitellaan maahanmeno varmaksi. Eteenlähetys tehtiin kuten viimeksi. Vietiin yhdessä pallo kentän reunaan, lähetys n. 15m päästä ja palkka toisella pallolla minulta. Hyvin ja suorilta juoksi ja tuli myös takaisin :). Hieno äijä!
Adan kanssa tehtiin henkilöryhmä, paikallaolo ja eteenlähetys. Ada seurasi (tällä kertaa vapaana) henkilöryhmän kohtalaisen hyvin. Kontakti pysyi, hiukan edisti vasemmalle käännyttäessä. Paikallaolo oli hyvä. Jälleen kerran otettiin se SPL kentän vieressä ja hyvin Ada kesti haukkumiset, huudot ja piiskat. Ei edes haukahtanut tällä kerralla. Eteenlähetys piti sitten tehdä niin, että Ada ensimmäisen kerran ei tiedä palkan olevan kentän reunassa. No, seurautin Adaa n. 40m:n päästä ja lähetin. Ada ei ymmärtänyt. Sain kouluttajalta vinkin, että jatkan kävelyä käsi suorana ja nyt Ada tajusi lähteä. Juoksi hienosti kentän reunaan ja meni maahan käskystä. Suuri oli ihmetys kun pääsin koiran luo ja sitä purkkia (maksalaatikkoineen) ei ollut missään. Ärrkeleen harakatvariksetkorpit mitkälie olivat sen käyneet varastamassa. Onneksi oli taskun pohjalla nakkipussissa vielä jotain jäljellä niin sain koiran palkattua. Ensi kerralla purkin päällä on sitten tiiliskivi :).
11.5.2009
Voi älynväläys (keppi-ilmaisua ja esineet)
Joopsis. Lähdin reippain mielin pellolle ajatuksena tehdä sekä Adalle että Unolle keppitreeni sekä esineruutu. Olisi pitänyt harkita uudelleen kun totesin että tuulta oli ehkä 10m/s..
Unolle tein lyhyen jäljen, jossa yksi kulma, kaksi keppiä ja lopussa lelu. Ensimmäinen keppi (myötätuuli) löytyi hyvin, mutta toinen jäi jäljelle koska sivutuuli painoi hajun kauas alkuperäisestä jäljestä. Lelussa olikin sitten riittävän voimakas tuoksu, koska se löytyi ongelmitta.
Adan kanssa kävi samoin, paitsi että hukkasi jäljen kokonaan kulman jälkeen. Myötätuuleen meni hyvin ja keppikin nousi :). Koska Adalta hajosi koko homma kirjaimellisesti tuuleen, neiti pääsi autoon rauhoittumaan. Asiaa ei yhtään helpottanut jälkeä etsiessä löytynyt pupunraato.
Esineitä etsittiin 50 x 15m alueelta sivutuulessa. Laitoin esineet niin että yksi takanurkkaan tuulen yläpuolelle ja toinen keskikohdan takapuolelle leveyssuunnassa keskelle.
Uno sai aloittaa ja juoksi suorilta takareunaan, nappasi esineen.. ja lähti rilluttelemaan. Kutsuin ja tuli luokse ja palkkana herkku ja megakehu. Lähetin uudelleen, jolloin irtosi samaan paikkaan, etsi kyllä kovasti mutta ei löytänyt toista esinettä. Käytiin yhdessä kävelemässä esineen ohi niin että bongasi sen ja uudelleen lähetys. Nyt nousi toinenkin esine, kunhan ensin kävi tsekkaamassa ensimmäisen esineen paikan. Pitääkin tästä lähtein aina ottaa vähintään se kaksi esinettä niin ei opi vain yhden esineen noutoa.
Ada juoksi samoin suorilta takareunaan ja toi hienosti esineen ilman eri käskyä. Toinen esine tuotti myös Adalle hankaluuksia. Ei vain saanut siitä kunnolla hajua, mutta sinnikkyys palkittiin ja nousi se toinenkin sieltä pienen etsimisen jälkeen.
Unolle tein lyhyen jäljen, jossa yksi kulma, kaksi keppiä ja lopussa lelu. Ensimmäinen keppi (myötätuuli) löytyi hyvin, mutta toinen jäi jäljelle koska sivutuuli painoi hajun kauas alkuperäisestä jäljestä. Lelussa olikin sitten riittävän voimakas tuoksu, koska se löytyi ongelmitta.
Adan kanssa kävi samoin, paitsi että hukkasi jäljen kokonaan kulman jälkeen. Myötätuuleen meni hyvin ja keppikin nousi :). Koska Adalta hajosi koko homma kirjaimellisesti tuuleen, neiti pääsi autoon rauhoittumaan. Asiaa ei yhtään helpottanut jälkeä etsiessä löytynyt pupunraato.
Esineitä etsittiin 50 x 15m alueelta sivutuulessa. Laitoin esineet niin että yksi takanurkkaan tuulen yläpuolelle ja toinen keskikohdan takapuolelle leveyssuunnassa keskelle.
Uno sai aloittaa ja juoksi suorilta takareunaan, nappasi esineen.. ja lähti rilluttelemaan. Kutsuin ja tuli luokse ja palkkana herkku ja megakehu. Lähetin uudelleen, jolloin irtosi samaan paikkaan, etsi kyllä kovasti mutta ei löytänyt toista esinettä. Käytiin yhdessä kävelemässä esineen ohi niin että bongasi sen ja uudelleen lähetys. Nyt nousi toinenkin esine, kunhan ensin kävi tsekkaamassa ensimmäisen esineen paikan. Pitääkin tästä lähtein aina ottaa vähintään se kaksi esinettä niin ei opi vain yhden esineen noutoa.
Ada juoksi samoin suorilta takareunaan ja toi hienosti esineen ilman eri käskyä. Toinen esine tuotti myös Adalle hankaluuksia. Ei vain saanut siitä kunnolla hajua, mutta sinnikkyys palkittiin ja nousi se toinenkin sieltä pienen etsimisen jälkeen.
Olenpas ollut laiska - siis päivitysten suhteen
Treenattu kyllä ollaan kaikenlaista. Tässä hiukan sekalaisesti mitä ollaan tehty ja miten edistytty.
Ada ruutu: Aloitettiin vähän kuin alusta koko hommeli. Tehdään läheltä tyhjään ruutuun lähetyksiä niin että käyn itse 'oikeassa paikassa' ruudussa ensin näyttämässä missä se ruutu on. Matkaa pidennetään vaiheittain välillä palaten lyhyempään matkaan. Virittelykäsky edessä otettiin käyttöön myös. Tätä käytetään kun lähetetään kaukaa (vähintään 25m) palkalle ruutuun. Eli kaksi eri harjoitetta. Toisella opetetaan paikkaa ruudussa, toisella juoksemaan suoraan eteenpäin. Toivottavasti tästä on meille apua.
Ada seuraaminen: käytän enemmän suullista kehua, naksua merkkaamaan käännöksiä ja pikkutarkkoja kohtia. Leikin ennen seuraamista vetoleikkiä = nostatusta. Tämän kanssa kuitenkin pitää olla tarkkana, ettei mene Adalla yli
Ada keppi-ilmaisu: tässä otettiin naksu käyttöön. Tehdään keppitreeniä kotona ja nurmella. Vahvistetaan sitä, että keppi todellakin kannattaa nostaa eikä vain tuuppia sitä huomaamattomasti nenällä. Palkan saa silti välillä myös vain siitä että keppi löytyy vaikkei aina nousisikaan. Innostusta kepin etsintään :).
Ada paikallaolo: Päätin seuraavan kerran kokeilla häiriötreenissä, että Ada saa paikallaolon palkkana välipalkan, joka on normaali nami, ei superherkkua. Varsinainen palkka vasta vapautuksen jälkeen (vrt.kehästä poistuminen kokeessa). Yritän siis tehdä paikallaolosta tylsemmän (?), Ada kun odottaa palkkaa niin kovin, että ihan tärisee ja jojot valuu suupielistä kun palaan luokse.
Ada eteenlähetys: Pitkästä aikaa oltiin tottistreeneissä ja kokeilin miten Ada muistaa viime kesältä moisen liikkeen. Vietiin herkkupurkki yhdessä kentän laitaan, seurautin vaaditun matkan, lähetin eteen ja tuohan singahti hienosti suoraan eteenpäin ja käskystä meni maahankin upeasti. Pieni ihana prinsessani mun <3. Toistettiin harjoitus ja nyt Ada selkeästi edisti seuraamisessa. Jouduin ottamaan pari kertaa takaisinpäin, ettei vallan olisi varastanut eteen :).
------------------------------
Uno keppi-ilmaisu: tämän päätin vaihtaa maahan menoon, koska jätkä heittelee keppejä ihan tunteella kun ne poimii. Katsotaan josko tämä hiukan rauhoittaisi intoa kun mennäänkin maate. Tässä käsky 'maa', eli ei sotketa toko/tottiksen down käskyä tähän vaan maa-käskyä käytetään vain jäljellä. Matkimalla Adaa Uno on kyllä käskyn jo hyvin sisäistänyt.
Uno metallikapula: Sisällä otettiin sadepäivän iloksi naksutreeniä. Päätin opettaa tämän Unskille hyvin passiivisesti, eli pidin kapulaa kädessä. Ensin koskemalla ja myöhemmin suuhun ottamalla sai palkan. Hyvin jätkä hiffasi tuon eikä metalli tuntunut olevan kovinkaan epämukava Unon mielestä.
Uno tottis: oltiin viime ke tottistreeneissä ja otimme liikkeestä istumista sekä eteenlähetystä. Liikkeestä istumista treenattiin ihan vain niin että liikuttiin epämääräisesti ja annoin käskyn - naks ja palkka. Eli en vaatinut seuraamista. Hyvin poika jo istuu, vielä saisi tehdä sen nopeammin. Treeniä treeniä vaan. Eteenlähetys tehdään toistaiseksi kahdella lelulla. Eli yhdessä viedään yksi lelu kentän reunaan, lähetys ja palkka toisella lelulla niin saa pojan palaamaan luokse eikä lähde huitelemaan pitkin kenttää. Oikein hyvin toimi, kun pari kertaa kokeiltiin.
Ada ruutu: Aloitettiin vähän kuin alusta koko hommeli. Tehdään läheltä tyhjään ruutuun lähetyksiä niin että käyn itse 'oikeassa paikassa' ruudussa ensin näyttämässä missä se ruutu on. Matkaa pidennetään vaiheittain välillä palaten lyhyempään matkaan. Virittelykäsky edessä otettiin käyttöön myös. Tätä käytetään kun lähetetään kaukaa (vähintään 25m) palkalle ruutuun. Eli kaksi eri harjoitetta. Toisella opetetaan paikkaa ruudussa, toisella juoksemaan suoraan eteenpäin. Toivottavasti tästä on meille apua.
Ada seuraaminen: käytän enemmän suullista kehua, naksua merkkaamaan käännöksiä ja pikkutarkkoja kohtia. Leikin ennen seuraamista vetoleikkiä = nostatusta. Tämän kanssa kuitenkin pitää olla tarkkana, ettei mene Adalla yli
Ada keppi-ilmaisu: tässä otettiin naksu käyttöön. Tehdään keppitreeniä kotona ja nurmella. Vahvistetaan sitä, että keppi todellakin kannattaa nostaa eikä vain tuuppia sitä huomaamattomasti nenällä. Palkan saa silti välillä myös vain siitä että keppi löytyy vaikkei aina nousisikaan. Innostusta kepin etsintään :).
Ada paikallaolo: Päätin seuraavan kerran kokeilla häiriötreenissä, että Ada saa paikallaolon palkkana välipalkan, joka on normaali nami, ei superherkkua. Varsinainen palkka vasta vapautuksen jälkeen (vrt.kehästä poistuminen kokeessa). Yritän siis tehdä paikallaolosta tylsemmän (?), Ada kun odottaa palkkaa niin kovin, että ihan tärisee ja jojot valuu suupielistä kun palaan luokse.
Ada eteenlähetys: Pitkästä aikaa oltiin tottistreeneissä ja kokeilin miten Ada muistaa viime kesältä moisen liikkeen. Vietiin herkkupurkki yhdessä kentän laitaan, seurautin vaaditun matkan, lähetin eteen ja tuohan singahti hienosti suoraan eteenpäin ja käskystä meni maahankin upeasti. Pieni ihana prinsessani mun <3. Toistettiin harjoitus ja nyt Ada selkeästi edisti seuraamisessa. Jouduin ottamaan pari kertaa takaisinpäin, ettei vallan olisi varastanut eteen :).
------------------------------
Uno keppi-ilmaisu: tämän päätin vaihtaa maahan menoon, koska jätkä heittelee keppejä ihan tunteella kun ne poimii. Katsotaan josko tämä hiukan rauhoittaisi intoa kun mennäänkin maate. Tässä käsky 'maa', eli ei sotketa toko/tottiksen down käskyä tähän vaan maa-käskyä käytetään vain jäljellä. Matkimalla Adaa Uno on kyllä käskyn jo hyvin sisäistänyt.
Uno metallikapula: Sisällä otettiin sadepäivän iloksi naksutreeniä. Päätin opettaa tämän Unskille hyvin passiivisesti, eli pidin kapulaa kädessä. Ensin koskemalla ja myöhemmin suuhun ottamalla sai palkan. Hyvin jätkä hiffasi tuon eikä metalli tuntunut olevan kovinkaan epämukava Unon mielestä.
Uno tottis: oltiin viime ke tottistreeneissä ja otimme liikkeestä istumista sekä eteenlähetystä. Liikkeestä istumista treenattiin ihan vain niin että liikuttiin epämääräisesti ja annoin käskyn - naks ja palkka. Eli en vaatinut seuraamista. Hyvin poika jo istuu, vielä saisi tehdä sen nopeammin. Treeniä treeniä vaan. Eteenlähetys tehdään toistaiseksi kahdella lelulla. Eli yhdessä viedään yksi lelu kentän reunaan, lähetys ja palkka toisella lelulla niin saa pojan palaamaan luokse eikä lähde huitelemaan pitkin kenttää. Oikein hyvin toimi, kun pari kertaa kokeiltiin.
19.4.2009
Uno möllitokoilemassa :)
Piti mennä Ailan kanssa katsomaan möllitokoa, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta kokeilla miten poika pystyy keskittymään häiriön alla. Tämä möllitoko poikkesi alokasluokasta vain siten, että paikkamakuun sai suorittaa halutessaan yksinään ja liikkeiden välillä sai palkata. Muuten oli ihan alokasluokan liikkeet. Unohan ei näistä puoliakaan osaa, tokohyppyä mm. ei olla koskaan edes kokeiltu. Eli tarkoitus oli vaatia koiralta vain sen minkä se osaa, eikä yhtään enempää.
1. Luoksepäästävyys 10, kerroin 1, pisteet 10
Pikkumies istui täpäkkänä sivulla, eikä juurikaan kiinnittänyt tuomariin huomiota. Tämä oli meille uutta sillä olemme treenanneet vain pk-puolen ilmoittautumista tuomarille. Mutta kiva huomata että tarpeen tullen jätkästä löytyy myös malttia.
2. Paikallamakuu 0, kerroin 3, pisteet 0
Paikallamakuu on meillä vielä kovasti kesken, joten olisi ollut tyhmää pilata hyvä alku vaatimalla liikaa. Menimme paikallaoloon yksin, jätin Unon maahan ja poistuin ehkä noin viiden metrin päähän. Tuossa häiriössä en uskaltanut mennä kauemmas. Halusin, että Unolla on varma ja turvallinen olo. Jätkä pisti käsimerkistä pään alas. Häiriön takia se ei siellä pysynyt mutta laittoi uudesta käsimerkistä sen taas alas. Koska häiriö ympärillä oli melkoinen siihen nähden mitä ollaan harjoiteltu, päätin vajaan minuutin kohdalla käydä palkkaamassa, kun vielä pysyi kohtuu rauhallisesti. Oikein hyvä harjoitus!
3. Seuraaminen kytkettynä 10, kerroin 2, pisteet 20
Aivan mahtavaa seuraamista. Teimme koko L-kaavion juoksuineen ja pysäytyksineen ja sain huomata, että Uno keskittyy tekemiseen täysillä. Harmi että tuota ei ole videolla, sillä se intensiteetti mitä koirasta voi löytyä, suorastaan tuntui reittä vasten. Käännökset olivat puhtaita ja kontakti säilyi koko (meille pitkän) kaavion ajan.
4. Seuraaminen taluttimetta 9, kerroin 4, pisteet 36
Tässä rehellisesti sanoin tuomarille, että häiriön vuoksi suoritan liikkeen lelun kanssa. Lelu siis oikeassa kädessä, mutta palkkaus vasta liikkeen jälkeen. Sama seuraaminen jatkui, ainoastaan vasemmalle käännöksessä Uno ennakoi täyskäännöstä ja harhautui viereltä hetkeksi, mutta jatkoi hienosti loppuun asti. Mainittakoon että lelun takia saimme tästä liikkeestä aluksi nollan, mutta koska myöhemmin namilla koko matkan seurauttanut sai liikkeestä pisteitä, meidänkin pisteet korjattiin :). Vaikka ei pisteillä meille niin merkitystä ollutkaan, niin periaatteessa reilusti pitää niitäkin jaella.
5. Maahanmeno 8, kerroin 2, pisteet 16
Poika seurasi yhtä hyvin kuin seuraamisliikkeissä, maahanmenoa epäröi joten annoin lisäkäskyn ja sitten menikin maahan. Pysyi siellä nätisti kunnes ehdin takaisin ja nousi käskystä sivulle. Tätäkin liikettä ollaan tehty minimaalisen vähän, joten treenimäärään nähden onnistui ihan ok.
6. Luoksetulo 9, kerroin 3, pisteet 27
Mielestäni olisi pitänyt tulla piste vähemmän koska annoin yhden selkeän lisäkäskyn, mutta liike sinällään meni loistavasti. Meidän ongelma tässä liikkeessä on maltti. Eli Uno haluaisi lähteä perään, varsinkin nyt kun oli tullut monta seuraamisliikettä peräjälkeen niin pojan oli vaikea ymmärtää että pitääkin jäädä istumaan. Jäihän tuo sitten kuitenkin ja malttoi odottaa käskyä. Kutsuin ja kun oli melkein edessä, annoin istu-käskyn. Ja *tumps* tuo pysähtyi hienosti eteen leuka vatsaani vasten. Tuli myös käskystä sivulle vaikka sellaista ei olla koskaan muistaakseni harjoiteltu.
7. Seisominen 8, kerroin 2, pisteet 16
Tämä liike opeteltiin tässä viikonlopun aikana lenkillä :). Seiso-käsky on Unolle toki jo tuttu näyttelyistä, joten ihan tyhjästä ei lähdetty. Nyt tuo pysähtyy jo käsiavulla, muuten puhdas liike.
8. Hyppy 0, kerroin 2, pisteet 0
Kuten sanottu, me ollaan hypitty vain agilityesteitä. Vähän ennen möllitokoa hyppyytin pari kertaa aidan yli ja totesin että tuo kyllä irtoaa, mutta se seisomisosa on hiukan hankala :). Nytkin Uno hyppäsi, mutta kiersi esteen takaa lähes eteeni seisomaan. Muru. Ei voi vaatia kun ei ole kerrottu edes mitä pitää tehdä, mutta yrityksen puutteesta ei poikasta voi moittia.
9. Kokonaisvaikutelma 10, kerroin 1, pisteet 10
Tuomari tykkäsi yhtä paljon Unon tekemisen meiningistä kuin itsekin. Kaikkein hulvattominta omasta mielestäni on se, että tuon eläimen voi palkata narupallolla kun äitinsä kanssa pitää olla vähintään puoli kiloa nakkeja mukana :).
Kokonaispisteet olivat siis 135 ja III-tulos. Ne liikkeet, jotka Uno osaa, menivät aivan loistavasti. Se että jäpikkä jaksoi 7 liikettä peräjälkeen on jo sinällään saavutus, mutta tuon häiriön kestäminen ja kokonaisuus vain saivat mut taas kerran leijumaan onnistumisen tunteesta. On se vaan ihme otus, tuo mun poikanen <3.
1. Luoksepäästävyys 10, kerroin 1, pisteet 10
Pikkumies istui täpäkkänä sivulla, eikä juurikaan kiinnittänyt tuomariin huomiota. Tämä oli meille uutta sillä olemme treenanneet vain pk-puolen ilmoittautumista tuomarille. Mutta kiva huomata että tarpeen tullen jätkästä löytyy myös malttia.
2. Paikallamakuu 0, kerroin 3, pisteet 0
Paikallamakuu on meillä vielä kovasti kesken, joten olisi ollut tyhmää pilata hyvä alku vaatimalla liikaa. Menimme paikallaoloon yksin, jätin Unon maahan ja poistuin ehkä noin viiden metrin päähän. Tuossa häiriössä en uskaltanut mennä kauemmas. Halusin, että Unolla on varma ja turvallinen olo. Jätkä pisti käsimerkistä pään alas. Häiriön takia se ei siellä pysynyt mutta laittoi uudesta käsimerkistä sen taas alas. Koska häiriö ympärillä oli melkoinen siihen nähden mitä ollaan harjoiteltu, päätin vajaan minuutin kohdalla käydä palkkaamassa, kun vielä pysyi kohtuu rauhallisesti. Oikein hyvä harjoitus!
3. Seuraaminen kytkettynä 10, kerroin 2, pisteet 20
Aivan mahtavaa seuraamista. Teimme koko L-kaavion juoksuineen ja pysäytyksineen ja sain huomata, että Uno keskittyy tekemiseen täysillä. Harmi että tuota ei ole videolla, sillä se intensiteetti mitä koirasta voi löytyä, suorastaan tuntui reittä vasten. Käännökset olivat puhtaita ja kontakti säilyi koko (meille pitkän) kaavion ajan.
4. Seuraaminen taluttimetta 9, kerroin 4, pisteet 36
Tässä rehellisesti sanoin tuomarille, että häiriön vuoksi suoritan liikkeen lelun kanssa. Lelu siis oikeassa kädessä, mutta palkkaus vasta liikkeen jälkeen. Sama seuraaminen jatkui, ainoastaan vasemmalle käännöksessä Uno ennakoi täyskäännöstä ja harhautui viereltä hetkeksi, mutta jatkoi hienosti loppuun asti. Mainittakoon että lelun takia saimme tästä liikkeestä aluksi nollan, mutta koska myöhemmin namilla koko matkan seurauttanut sai liikkeestä pisteitä, meidänkin pisteet korjattiin :). Vaikka ei pisteillä meille niin merkitystä ollutkaan, niin periaatteessa reilusti pitää niitäkin jaella.
5. Maahanmeno 8, kerroin 2, pisteet 16
Poika seurasi yhtä hyvin kuin seuraamisliikkeissä, maahanmenoa epäröi joten annoin lisäkäskyn ja sitten menikin maahan. Pysyi siellä nätisti kunnes ehdin takaisin ja nousi käskystä sivulle. Tätäkin liikettä ollaan tehty minimaalisen vähän, joten treenimäärään nähden onnistui ihan ok.
6. Luoksetulo 9, kerroin 3, pisteet 27
Mielestäni olisi pitänyt tulla piste vähemmän koska annoin yhden selkeän lisäkäskyn, mutta liike sinällään meni loistavasti. Meidän ongelma tässä liikkeessä on maltti. Eli Uno haluaisi lähteä perään, varsinkin nyt kun oli tullut monta seuraamisliikettä peräjälkeen niin pojan oli vaikea ymmärtää että pitääkin jäädä istumaan. Jäihän tuo sitten kuitenkin ja malttoi odottaa käskyä. Kutsuin ja kun oli melkein edessä, annoin istu-käskyn. Ja *tumps* tuo pysähtyi hienosti eteen leuka vatsaani vasten. Tuli myös käskystä sivulle vaikka sellaista ei olla koskaan muistaakseni harjoiteltu.
7. Seisominen 8, kerroin 2, pisteet 16
Tämä liike opeteltiin tässä viikonlopun aikana lenkillä :). Seiso-käsky on Unolle toki jo tuttu näyttelyistä, joten ihan tyhjästä ei lähdetty. Nyt tuo pysähtyy jo käsiavulla, muuten puhdas liike.
8. Hyppy 0, kerroin 2, pisteet 0
Kuten sanottu, me ollaan hypitty vain agilityesteitä. Vähän ennen möllitokoa hyppyytin pari kertaa aidan yli ja totesin että tuo kyllä irtoaa, mutta se seisomisosa on hiukan hankala :). Nytkin Uno hyppäsi, mutta kiersi esteen takaa lähes eteeni seisomaan. Muru. Ei voi vaatia kun ei ole kerrottu edes mitä pitää tehdä, mutta yrityksen puutteesta ei poikasta voi moittia.
9. Kokonaisvaikutelma 10, kerroin 1, pisteet 10
Tuomari tykkäsi yhtä paljon Unon tekemisen meiningistä kuin itsekin. Kaikkein hulvattominta omasta mielestäni on se, että tuon eläimen voi palkata narupallolla kun äitinsä kanssa pitää olla vähintään puoli kiloa nakkeja mukana :).
Kokonaispisteet olivat siis 135 ja III-tulos. Ne liikkeet, jotka Uno osaa, menivät aivan loistavasti. Se että jäpikkä jaksoi 7 liikettä peräjälkeen on jo sinällään saavutus, mutta tuon häiriön kestäminen ja kokonaisuus vain saivat mut taas kerran leijumaan onnistumisen tunteesta. On se vaan ihme otus, tuo mun poikanen <3.
Iltapäivätokoa
Ajeltiin iltapäivällä vielä Ailan ja Tangon kanssa Auranlaakson koululle tokoilemaan. Adalla ohjelmassa oli liikkeestä istu, metallinouto, tunnari, sekä kaukot.
Olipa kyllä todella hyvä treeni. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ada seurasi mahtavalla intensiteetillä ja istui käskystä. Palkkasin eri kohdissa, välillä ihan vain seuraamisesta, välillä istumisesta ja lopetettiin liikkeenomaiseen suoritukseen. Kaikki toistot onnistuivat, joten oikein tyytyväinen olen.
Metallia otettiin kolme toistoa. Ensimmäisellä kerralla Ada hiukan hidasteli, mutta kaksi muuta tulivat reippaasti. Aila myös käskytti meitä, jotta tulee noita liikkeenohjaajan höpinöitä myös mukaan. Tunnari otettiin kerran, liikkeenomaisesti. Aila laittoi kapulat ympyräksi, Ada lähti hienosti ensimmäisellä käskyllä. Ada haisteli kapulat läpi ja epäröimättä toi oman. Koska en tiennyt mikä on oma, odotin ihan loppuun asti ennen kehuja. Hyvin Ada tämänkin kesti, vaikka tosi vähän on treenattu liikkeenä. Jätettiin tuo siihen yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
Viimeinä otettiin kaukot. Tarkoitus ottaa liikkeenomaisesti. Takapalkkana Adan iltaruoka (=broilerinsiipi). Matkaa oli vajaat kymmenen metriä, mikä vieraalla treenipaikalla on hiukan riski, mutta halusin kokeilla. Ada aloitti hyvin, mutta oletti että pääsee takapalkalle ensimmäisen liikkeenvaihdon jälkeen. Aloitettiin liike alusta. Nyt malttoi hyvin. Käsimerkki istumisen vahvisteena, muuten vain suulliset käskyt. Ada teki liikkeen puhtaasti liikkumatta eteen tai taakse. Vau!
Olipa kyllä todella hyvä treeni. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ada seurasi mahtavalla intensiteetillä ja istui käskystä. Palkkasin eri kohdissa, välillä ihan vain seuraamisesta, välillä istumisesta ja lopetettiin liikkeenomaiseen suoritukseen. Kaikki toistot onnistuivat, joten oikein tyytyväinen olen.
Metallia otettiin kolme toistoa. Ensimmäisellä kerralla Ada hiukan hidasteli, mutta kaksi muuta tulivat reippaasti. Aila myös käskytti meitä, jotta tulee noita liikkeenohjaajan höpinöitä myös mukaan. Tunnari otettiin kerran, liikkeenomaisesti. Aila laittoi kapulat ympyräksi, Ada lähti hienosti ensimmäisellä käskyllä. Ada haisteli kapulat läpi ja epäröimättä toi oman. Koska en tiennyt mikä on oma, odotin ihan loppuun asti ennen kehuja. Hyvin Ada tämänkin kesti, vaikka tosi vähän on treenattu liikkeenä. Jätettiin tuo siihen yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
Viimeinä otettiin kaukot. Tarkoitus ottaa liikkeenomaisesti. Takapalkkana Adan iltaruoka (=broilerinsiipi). Matkaa oli vajaat kymmenen metriä, mikä vieraalla treenipaikalla on hiukan riski, mutta halusin kokeilla. Ada aloitti hyvin, mutta oletti että pääsee takapalkalle ensimmäisen liikkeenvaihdon jälkeen. Aloitettiin liike alusta. Nyt malttoi hyvin. Käsimerkki istumisen vahvisteena, muuten vain suulliset käskyt. Ada teki liikkeen puhtaasti liikkumatta eteen tai taakse. Vau!
Kevään ensimmäiset jäljet: Uno 21, Ada 18 ja esineruutu kummallekin
Eilen sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja lähdin kakaroiden kanssa aamulla metsään. Hyisen kylmä ilma, mutta aurinko paistoi joten ihan mukava keli jäljen tekemiseen. Paikka Suopohja 1.
Talloin Unolle 150 askelta parilla loivalla kulmalla yksi kumpaankin suuntaan, keskimmäisellä suoralla keppi, lopussa lelu, ikää jäljellä n. 45min. Ennen jäljelle lähtöä otin Unon kanssa rauhoittumisen. Vinkuvonkuvanku murmurhauhau.. puolen tunnin päästä poika pisti maate :). Lähetin Unon kohtisuoraan jälkeä kohti ja poika bongasi jäljen hyvin. Tuulta oli melkoisesti ja vaikka metsässä oltiin niin huomasin Unon risteilystä että vaikutti hajujälkeen huomattavasti. Uno kuitenkin pysyi jäljen tuntumassa, joten en ohjaillut, jarruttelin vain hiukan. Kepin löysi, mutta ei aktiivisesti pyrkinyt nostamaan. Pyysin tuomaan ja sitten toikin. Mietin vieläkin pitäisikö poika opettaa maahan kepillä.. Kulmat meni hyvin, viimeisessä ajoi ohi, mutta hokasi tuon itse ja palasi etsimään jäljen. Lopussa ollut lelu oli sammaleen alla piilossa, mutta Uno löysi ja nosti sen hienosti.
Adalle tein jäljen vähän eri tavalla: 210 askelta serpentiiniä, frolicin palasia intervalleittain, eli muutamalle askeleelle namit, muutama tyhjää. Jälki n. 1h vanha. Adallahan on ollut tapana kaahottaa joten suuria odotuksia minulla ei ollut. Ada oli into piukassa ja haistoi jäljen jo kauas. Lähetin n. 5m päästä kohtisuoraan jäljelle ja tsekattuaan metrin verran takajälkeä kääntyi ympäri ja lähti oikeaan suuntaan. Eikä tietoakaan kaahotuksesta. En antanut Adalle aamuruokaa ja ensimmäisen kerran neiti imuroi melko tarkkaan nameja jäljeltä. Tuulesta huolimatta Ada pysyi jäljen päällä lähes koko ajan. Kerran harhautui loivassa kaarteessa, mutta etsi itse jäljen uudelleen. Liina oli ajoittain jopa löysällä! Hitsinpitsi että olin positiivisesti yllättynyt. Lopussa oli yksi keppi, jonka alla namit. Ada söi namit ja tökki keppiä, joten pyysin nostamaan. Nosti ja sai aamuruokansa. Oikein hyvä jälki.
Esineruutua (kaistaletta 5x 25m) halusin kokeilla Unon kanssa, koska jätkä osaa noutaa ja tykkää ihmisen hajuisista esineistä. Olisi vain pitänyt olla myös aivot ja ajatus mukana.. tai edes se apuohjaaja. Ensin kokeilin liinassa ja Uno lähtikin näytetyn esineen etsintään hyvin. Mutta ressu sotkeutui liinoineen puihin, joten tuo ei ollut toimiva ratkaisu, ainakaan noin pitkällä liinalla. No, päästin siis pojan irti. Se oli se toinen virheeni. Uno etsi esineen hienosti ja palkkasi sillä itsensä. Eli paineli pitkin metsää 'lelu' suussa. Kutsuin, mutta näytti kieltä ja jatkoi bileitään. Jee! Pitää keksiä tuohon joku ihan muu keino, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan. Ihan viimeiseksi otin vielä liinassa niin, että esine oli niin lähellä että pystyin liinalla hilaamaan pojan luokseni. Ihme, että mun hermorakenne kesti koko episodin, jota kesti ehkä puolisen tuntia.. :)
Adalle vein kaksi esinettä, toisen lähelle toisen takarajalle. Tässäkin tein virheen enkä todennäköisesti osannut laittaa esinettä ihan samaan paikkaan kuin Unon esine oli ollut. Ada jäi jumiin tähän kohtaan, missä esine alunperin oli. No, virheistä oppii. Kyllä ne molemmat esineet sieltä loppujen lopuksi tulivat. Jostain syystä Adalla on vieläkin aukko siinä, kun löytää esineen, että se pitäisi myös tuoda. Ada käy ikäänkuin merkkaamassa esineet, mutta ei ilman eri käskyä ota niitä suuhun. Kun antaa käskyn niin tuo kyllä hienosti. Aargh.. pitänee miettiä. Hassua kun eri koirien kanssa ongelmat on ihan eri osa-alueissa.
Talloin Unolle 150 askelta parilla loivalla kulmalla yksi kumpaankin suuntaan, keskimmäisellä suoralla keppi, lopussa lelu, ikää jäljellä n. 45min. Ennen jäljelle lähtöä otin Unon kanssa rauhoittumisen. Vinkuvonkuvanku murmurhauhau.. puolen tunnin päästä poika pisti maate :). Lähetin Unon kohtisuoraan jälkeä kohti ja poika bongasi jäljen hyvin. Tuulta oli melkoisesti ja vaikka metsässä oltiin niin huomasin Unon risteilystä että vaikutti hajujälkeen huomattavasti. Uno kuitenkin pysyi jäljen tuntumassa, joten en ohjaillut, jarruttelin vain hiukan. Kepin löysi, mutta ei aktiivisesti pyrkinyt nostamaan. Pyysin tuomaan ja sitten toikin. Mietin vieläkin pitäisikö poika opettaa maahan kepillä.. Kulmat meni hyvin, viimeisessä ajoi ohi, mutta hokasi tuon itse ja palasi etsimään jäljen. Lopussa ollut lelu oli sammaleen alla piilossa, mutta Uno löysi ja nosti sen hienosti.
Adalle tein jäljen vähän eri tavalla: 210 askelta serpentiiniä, frolicin palasia intervalleittain, eli muutamalle askeleelle namit, muutama tyhjää. Jälki n. 1h vanha. Adallahan on ollut tapana kaahottaa joten suuria odotuksia minulla ei ollut. Ada oli into piukassa ja haistoi jäljen jo kauas. Lähetin n. 5m päästä kohtisuoraan jäljelle ja tsekattuaan metrin verran takajälkeä kääntyi ympäri ja lähti oikeaan suuntaan. Eikä tietoakaan kaahotuksesta. En antanut Adalle aamuruokaa ja ensimmäisen kerran neiti imuroi melko tarkkaan nameja jäljeltä. Tuulesta huolimatta Ada pysyi jäljen päällä lähes koko ajan. Kerran harhautui loivassa kaarteessa, mutta etsi itse jäljen uudelleen. Liina oli ajoittain jopa löysällä! Hitsinpitsi että olin positiivisesti yllättynyt. Lopussa oli yksi keppi, jonka alla namit. Ada söi namit ja tökki keppiä, joten pyysin nostamaan. Nosti ja sai aamuruokansa. Oikein hyvä jälki.
Esineruutua (kaistaletta 5x 25m) halusin kokeilla Unon kanssa, koska jätkä osaa noutaa ja tykkää ihmisen hajuisista esineistä. Olisi vain pitänyt olla myös aivot ja ajatus mukana.. tai edes se apuohjaaja. Ensin kokeilin liinassa ja Uno lähtikin näytetyn esineen etsintään hyvin. Mutta ressu sotkeutui liinoineen puihin, joten tuo ei ollut toimiva ratkaisu, ainakaan noin pitkällä liinalla. No, päästin siis pojan irti. Se oli se toinen virheeni. Uno etsi esineen hienosti ja palkkasi sillä itsensä. Eli paineli pitkin metsää 'lelu' suussa. Kutsuin, mutta näytti kieltä ja jatkoi bileitään. Jee! Pitää keksiä tuohon joku ihan muu keino, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan. Ihan viimeiseksi otin vielä liinassa niin, että esine oli niin lähellä että pystyin liinalla hilaamaan pojan luokseni. Ihme, että mun hermorakenne kesti koko episodin, jota kesti ehkä puolisen tuntia.. :)
Adalle vein kaksi esinettä, toisen lähelle toisen takarajalle. Tässäkin tein virheen enkä todennäköisesti osannut laittaa esinettä ihan samaan paikkaan kuin Unon esine oli ollut. Ada jäi jumiin tähän kohtaan, missä esine alunperin oli. No, virheistä oppii. Kyllä ne molemmat esineet sieltä loppujen lopuksi tulivat. Jostain syystä Adalla on vieläkin aukko siinä, kun löytää esineen, että se pitäisi myös tuoda. Ada käy ikäänkuin merkkaamassa esineet, mutta ei ilman eri käskyä ota niitä suuhun. Kun antaa käskyn niin tuo kyllä hienosti. Aargh.. pitänee miettiä. Hassua kun eri koirien kanssa ongelmat on ihan eri osa-alueissa.
17.4.2009
To ja pe agilityä
Torstaina oltiin Adan kanssa omissa treeneissä. Olin varma että käy kalpaten ja akka kaahottaa kontaktit, mutta ei sinnepäinkään. Hyvä treeni. Lisätehtävänä otin Adalle paikkamakuun hallin nurkassa siinä odotellessa. Itse poistuin pihalle piiloon. Ihan hyvin pysyi paikoillaan, reilu kolmen minuutin kohdalla haukahti. Hyvä harjoitus ottaen huomioon, että vieressä tehtiin agilityä koko ajan.
Perjantaina päästiin sitten naapurihalliin kokeilemaan niitä harmaita kontakteja vihreällä pohjalla. Eivätkä ne yllätys yllätys olleet Adalle mikään ongelma. Kertaakaan ei loikkinut kontakteja, joten ihan hämilläni olen viime kisojen kontaktinvälttelystä ja lentokeinusta..
Perjantaina päästiin sitten naapurihalliin kokeilemaan niitä harmaita kontakteja vihreällä pohjalla. Eivätkä ne yllätys yllätys olleet Adalle mikään ongelma. Kertaakaan ei loikkinut kontakteja, joten ihan hämilläni olen viime kisojen kontaktinvälttelystä ja lentokeinusta..
15.4.2009
Unon kanssa tottiskentällä
Käväisimme Unskin kanssa ensimmäisen kerran tänä keväänä TKK:n tottistreeneissä. Varsinaiseksi treeniksi tuota ei oikein voinut sanoa, kun kaikki tekivät hiukan omiaan, mutta otimme irti kaiken minkä saimme. Ensin suoritettiin koirien tarkastus, jota Uno ei noteerannut lainkaan. Siitä sitten siirryimme kentälle, jossa aluksi suoritettiin ampuminen. Oltiin jätkän kanssa n. 10m. päässä kun starttipistooli kajahti ja seurautin poikasta. Ensimmäisen laukaukseen Uno reagoi katsomalla maahan ja sitten minuun - vähän kuin kysyen että mikä tippui :). Toista laukausta ei sitten enää huomannutkaan. Laukausvarma tapaus siis.
Tämän jälkeen kokeilimme Unon kanssa ihkaensimmäisen kerran henkilöryhmässä seuraamista. Aivan mahtava pikkumies! Seurasi kuin pro eikä kiinnittänyt ryhmän ihmisiin mitään huomiota. Olin melkoisen yllättynyt, kun Uno kuitenkin on kovin ihmisrakas, mutta lienee sitten iskostunut päähän että kentällä minä olen se kivoin ihminen.. ehkä..
Otettiin vielä liikkeestä maahan menoa mikä sujuu ja ei suju. Välillä menee hyvinkin maahan ja kestää sen että siirryn eteenpäin, välillä jää kyynärpäät luvattoman paljon irti maasta. Mutta reenataan reenataan. Viimeiseksi piti ottaa luoksetuloa, jotta saisin vinkkejä Unon vauhdin hidastamiseksi eteen tullessa. Meinasi jäädä luoksetulot tekemättä kun Unski the great lover rakastui koulutusohjaajaan. Miran piti pitää Unoa remmistä kiinni sen verran että ei tarvitse jättää paikoilleen käskyn alla. Hänpä saikin tuta pojan halaukset ja pusut, yrittipä Uno myös leikittää Miraa repimällä remmiä. Hilpeä tapaus. Vasta kun ehdin toiseen päähän kenttää, Uno päätti lähteä luokseni. Ja tulikin vauhdikkaasti. Saimme vinkiksi ottaa luoksetuloa niin että itselläni on selkä seinää vasten ja toinen vinkki oli antaa koiralle istu -käsky juuri kun tulee eteen. Kokeillaanpa näillä eteenpäin.
Vielä pitää kehaista poikaa hiukan. Olen palkannut Unoa pallolla ja patukalla, välillä repimällä, välillä heittämällä lelua. Uno juoksi lelupalkkansa kanssa kun kanssatreenaajalta lähti koiransa lapasesta. Belggarityttönen lähti jahtaamaan Unoa, josta Uno hetkellisesti jopa innostui. Toisen koiran omistaja joutui karjumaan koiransa maahan jolloin Uno tuli hienosti luokseni, eikä ollut tästä episodista moksiskaan.
Tämän jälkeen kokeilimme Unon kanssa ihkaensimmäisen kerran henkilöryhmässä seuraamista. Aivan mahtava pikkumies! Seurasi kuin pro eikä kiinnittänyt ryhmän ihmisiin mitään huomiota. Olin melkoisen yllättynyt, kun Uno kuitenkin on kovin ihmisrakas, mutta lienee sitten iskostunut päähän että kentällä minä olen se kivoin ihminen.. ehkä..
Otettiin vielä liikkeestä maahan menoa mikä sujuu ja ei suju. Välillä menee hyvinkin maahan ja kestää sen että siirryn eteenpäin, välillä jää kyynärpäät luvattoman paljon irti maasta. Mutta reenataan reenataan. Viimeiseksi piti ottaa luoksetuloa, jotta saisin vinkkejä Unon vauhdin hidastamiseksi eteen tullessa. Meinasi jäädä luoksetulot tekemättä kun Unski the great lover rakastui koulutusohjaajaan. Miran piti pitää Unoa remmistä kiinni sen verran että ei tarvitse jättää paikoilleen käskyn alla. Hänpä saikin tuta pojan halaukset ja pusut, yrittipä Uno myös leikittää Miraa repimällä remmiä. Hilpeä tapaus. Vasta kun ehdin toiseen päähän kenttää, Uno päätti lähteä luokseni. Ja tulikin vauhdikkaasti. Saimme vinkiksi ottaa luoksetuloa niin että itselläni on selkä seinää vasten ja toinen vinkki oli antaa koiralle istu -käsky juuri kun tulee eteen. Kokeillaanpa näillä eteenpäin.
Vielä pitää kehaista poikaa hiukan. Olen palkannut Unoa pallolla ja patukalla, välillä repimällä, välillä heittämällä lelua. Uno juoksi lelupalkkansa kanssa kun kanssatreenaajalta lähti koiransa lapasesta. Belggarityttönen lähti jahtaamaan Unoa, josta Uno hetkellisesti jopa innostui. Toisen koiran omistaja joutui karjumaan koiransa maahan jolloin Uno tuli hienosti luokseni, eikä ollut tästä episodista moksiskaan.
14.4.2009
Adalle minitreeni: ruutua ja hyppynoutoa
Tiistaisin vedän agilityä TSAUlla joten päätin ennen omaa ryhmääni ottaa Adan kanssa TSAUKin kentällä pari liikettä. Ruutu oli vuorossa ensimmäisenä. Ensin pari kertaa ruutuun lähetystä ja palkka alustalta suoraan. Hyvin läksi intoa täynnä. Sitten lähetin tyhjiin, pysäytin, naks ja kävin palkkaamassa. Sitten jätin taas palkan ruutuun, namin syönnin jälkeen pysäytin, maahan ja kävin palkkaamassa. Tästä otin sitten suoraan myös luoksekutsun mikä onnistui joten sitä ei tahkottu sen enempää. Viimeisen kerran lähetin ruutuun niin että Ada sai suoraan puolet iltaruoastaan.
Toisena otettiin hyppynouto. Sehän on viime aikoina ollut se meidän kympin liike. Nyt halusin kokeilla mitä tapahtuu jos heitän kapulan hiukan vinosti. Neljä toistoa ja joka kerta Ada toi kapulan hypyn kautta. Oikein hyvä. Viimeisen kerran vaadin odottamaan rauhassa sivulla hetken kapulan luovutuksen jälkeen. Palkkana toinen puolikas iltaruoasta. Oikein hyvä pikkutreeni.
Toisena otettiin hyppynouto. Sehän on viime aikoina ollut se meidän kympin liike. Nyt halusin kokeilla mitä tapahtuu jos heitän kapulan hiukan vinosti. Neljä toistoa ja joka kerta Ada toi kapulan hypyn kautta. Oikein hyvä. Viimeisen kerran vaadin odottamaan rauhassa sivulla hetken kapulan luovutuksen jälkeen. Palkkana toinen puolikas iltaruoasta. Oikein hyvä pikkutreeni.
11.4.2009
Adalle ruutua ja Unolle uusia juttuja
Olipas tänäänkin kiva treeni. Uno oli ehkä hiukan väsyksissä eilisestä, ei ollut ihan yhtä 'mukana', mutta teki kuitenkin nuoren miehen innolla.
Unon kanssa aloitettiin uuden opettelulla: liikkeestä seisomaan jääminen. En varsinaisesti seurauttanut vaan kuljettiin yhdessä ja annoin käskyn. Käskyä tehostin hidastamalla hihnalla ja käännyin eteen palkkaamaan. Seisominen on Unolle tuttua, joten se kesti myös sen, että kävelin ympärillä, välillä palkkasin. Muutama toisto otettiin ja ihan hyvin Uno teki. Ensi kerralla voisi jättää tuon hihna-pakotteen pois ja kokeilla vain kääntymistä eteen.
Seuraavaksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa paikallaoloa ulkona. Minä typerys taas meinasin ahnehtia ja kävelin liian kauas. Uno toki oli kiinni liinassa (tolpassa) eikä yrittänyt lähteä mihinkään, mutta oli kovin rauhaton, koska häiriönä oli viereisen kentän pikkupojat koripalloilemassa sekä kaikenmaailman kulkijat läheisellä pyörätiellä. Aloitin homman alusta ja jäin ihan lähelle Unon eteen kyykkyyn. Avitin sen verran, että Uno laittoi leuan maahan ja aloin naksuttaa. Tätä sitten tehtiin jonkun aikaa, ja onnistuin naksuttelemaan kun leuka alhaalla. Näin Uno malttoi todella hyvin ja oli ihan rauhallinen. Tässä liikkeessä täytyy vain muistaa se, että edetään niin hitaasti, että koira pysyy rauhallisena. EI SAA harppoa.
Viimeiseksi otettiin Unon kanssa noutoa. Mehän ei varsinaista noutoa olla koskaan otettu. Viime kesänä heittelin kapulaa sen verran, että Uno lähti kapulan perään ja otti sen suuhun. Tuomista en vaatinut oikeastaan ollenkaan tuolloin. Talvella olen naksutellut sisällä kun Uno on kantanut kilon punttia minulle telkkarin katsomisen lomassa. Höppänä jätkä :). Uno liinaan, minä heitin kapulan ja Uno singahti kapulan perään. Aila piti liinasta kiinni ja taisi ottaa kipeästi kun toisella kerralla malttoi istua, mutta käskystä ei lähtenytkään kapulalle. Uudella käskyllä lähti ja toi kapulan upeasti eteen, lisäkäskyllä avitettuna. Otin tämän jälkeen liinan pois ja Aila meni varmistamaan heittopaikan lähelle, ettei Uno saa kapulaa jos karkaa. Ilman liinaa lähti heti ekalla käskyllä ja toi taas hienosti suoraan eteen. Ihme heppu tuo minun pikkuprinssi. Kukaan ei tätä ole sille opettanut, jotenkin alkaa tuntua että kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo on tuhat kertaa fiksumpi kuin tytöt yhteensä..
-------------------------------------------------------
No eipä sovi vähätellä Adankaan tämänpäiväistä treeniä. Otettiin ruudusta luoksetuloja monta kertaa eri suunnista. Ada osui joka kerta oikealle puolelle ja seurasi nätisti kun en itse hätiköinyt. Ihan kuin tuo alkaisi loksahtaa kohdilleen.. pitäkää peukkuja :). Yhden kerran otin koko ruudun liikkeenomaisesti. Tässä tulee kiinnittää taas huomiota omaan äänenkäyttöön ja elekieleen. Ada meni upeasti ruutuun, pysähtyi hyvin käskystä, mutta maa-komento tuli minulta lähes paniikinomaisesti (älkää kysykö miksi), mikä sai Adan rauhoittelemaan minua ja menemään maahan hidastetusti ja samalla noin metrin eteenpäin liikkuen *iliooppi täällä taas hakkaa päätä seinään*. Muuten liike toimi hienosti. Seuraavaksi pitää muistaa palkata vaihtelevammin. Eli palkka myös pysähtymisestä ja maahanmenosta, tuo on taas hiukan unohtunut.
Tässä kohtaa piti ottaa seuraamisen täyskäännöksiä.. unohtui.
Seuraavaksi otettiin sitten luoksetuloa. Päätin taas sekoittaa Adan niin että se ei tiennyt mistä palkka tulee ja pätkin liikettä sen mukaan. Vaihtoehdot siis purkkipalkka takaa apuohjaajalta, purkkipalkka minun takaani ja liitomakkara seisahduksessa. Tämä toimi jälleen kerran loistavasti. Ensimmäisella kutsulla pysäytin seisomaan. Valui hiukan turhan paljon, mutta palkkasin lentomakkaralla koiran yli. Toisella kerralla alkoi ennakoida, joten otin lisäkäskyllä läpijuoksun. Tämän jälkeen näytin palkan selkäni takana ja otin toisen läpijuoksun. Nyt ei ennakoinut. Sitten otin liikeestä seis ja maahan ja takapalkka. Oikein hyvä. Pari läpijuoksua ja vielä viimeiseksi seis ja maahan ja takapalkka. Viimeinen meni aivan nappiin.
Koska päivällä unohdin Adan treenistä kolmasosan niin päätin jatkaa siitä illalla. Otin muutaman namin taskuun ja menin pihalle ottamaan näitä täyskäännöksiä. Voimakkaalla vartaloavulla sain Adan kääntymään jo melko hyvin. Naksu on tässä oivallinen apu. Ideana siis tietenkin naksuttaa kun koiran pylly liikkuu takaperin eikä enää kun se pylly on istuma-asennossa. Pari kertaa otettiin myös muutaman askeleen seuraaminen jonka jälkeen täyskäännös. Oikein hyvä. Kaipa tuokin tuosta kun vaan taas muistaa treenata oikeita asioita oikein ja palkata oikeassa kohdassa.
Unon kanssa aloitettiin uuden opettelulla: liikkeestä seisomaan jääminen. En varsinaisesti seurauttanut vaan kuljettiin yhdessä ja annoin käskyn. Käskyä tehostin hidastamalla hihnalla ja käännyin eteen palkkaamaan. Seisominen on Unolle tuttua, joten se kesti myös sen, että kävelin ympärillä, välillä palkkasin. Muutama toisto otettiin ja ihan hyvin Uno teki. Ensi kerralla voisi jättää tuon hihna-pakotteen pois ja kokeilla vain kääntymistä eteen.
Seuraavaksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa paikallaoloa ulkona. Minä typerys taas meinasin ahnehtia ja kävelin liian kauas. Uno toki oli kiinni liinassa (tolpassa) eikä yrittänyt lähteä mihinkään, mutta oli kovin rauhaton, koska häiriönä oli viereisen kentän pikkupojat koripalloilemassa sekä kaikenmaailman kulkijat läheisellä pyörätiellä. Aloitin homman alusta ja jäin ihan lähelle Unon eteen kyykkyyn. Avitin sen verran, että Uno laittoi leuan maahan ja aloin naksuttaa. Tätä sitten tehtiin jonkun aikaa, ja onnistuin naksuttelemaan kun leuka alhaalla. Näin Uno malttoi todella hyvin ja oli ihan rauhallinen. Tässä liikkeessä täytyy vain muistaa se, että edetään niin hitaasti, että koira pysyy rauhallisena. EI SAA harppoa.
Viimeiseksi otettiin Unon kanssa noutoa. Mehän ei varsinaista noutoa olla koskaan otettu. Viime kesänä heittelin kapulaa sen verran, että Uno lähti kapulan perään ja otti sen suuhun. Tuomista en vaatinut oikeastaan ollenkaan tuolloin. Talvella olen naksutellut sisällä kun Uno on kantanut kilon punttia minulle telkkarin katsomisen lomassa. Höppänä jätkä :). Uno liinaan, minä heitin kapulan ja Uno singahti kapulan perään. Aila piti liinasta kiinni ja taisi ottaa kipeästi kun toisella kerralla malttoi istua, mutta käskystä ei lähtenytkään kapulalle. Uudella käskyllä lähti ja toi kapulan upeasti eteen, lisäkäskyllä avitettuna. Otin tämän jälkeen liinan pois ja Aila meni varmistamaan heittopaikan lähelle, ettei Uno saa kapulaa jos karkaa. Ilman liinaa lähti heti ekalla käskyllä ja toi taas hienosti suoraan eteen. Ihme heppu tuo minun pikkuprinssi. Kukaan ei tätä ole sille opettanut, jotenkin alkaa tuntua että kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo on tuhat kertaa fiksumpi kuin tytöt yhteensä..
-------------------------------------------------------
No eipä sovi vähätellä Adankaan tämänpäiväistä treeniä. Otettiin ruudusta luoksetuloja monta kertaa eri suunnista. Ada osui joka kerta oikealle puolelle ja seurasi nätisti kun en itse hätiköinyt. Ihan kuin tuo alkaisi loksahtaa kohdilleen.. pitäkää peukkuja :). Yhden kerran otin koko ruudun liikkeenomaisesti. Tässä tulee kiinnittää taas huomiota omaan äänenkäyttöön ja elekieleen. Ada meni upeasti ruutuun, pysähtyi hyvin käskystä, mutta maa-komento tuli minulta lähes paniikinomaisesti (älkää kysykö miksi), mikä sai Adan rauhoittelemaan minua ja menemään maahan hidastetusti ja samalla noin metrin eteenpäin liikkuen *iliooppi täällä taas hakkaa päätä seinään*. Muuten liike toimi hienosti. Seuraavaksi pitää muistaa palkata vaihtelevammin. Eli palkka myös pysähtymisestä ja maahanmenosta, tuo on taas hiukan unohtunut.
Tässä kohtaa piti ottaa seuraamisen täyskäännöksiä.. unohtui.
Seuraavaksi otettiin sitten luoksetuloa. Päätin taas sekoittaa Adan niin että se ei tiennyt mistä palkka tulee ja pätkin liikettä sen mukaan. Vaihtoehdot siis purkkipalkka takaa apuohjaajalta, purkkipalkka minun takaani ja liitomakkara seisahduksessa. Tämä toimi jälleen kerran loistavasti. Ensimmäisella kutsulla pysäytin seisomaan. Valui hiukan turhan paljon, mutta palkkasin lentomakkaralla koiran yli. Toisella kerralla alkoi ennakoida, joten otin lisäkäskyllä läpijuoksun. Tämän jälkeen näytin palkan selkäni takana ja otin toisen läpijuoksun. Nyt ei ennakoinut. Sitten otin liikeestä seis ja maahan ja takapalkka. Oikein hyvä. Pari läpijuoksua ja vielä viimeiseksi seis ja maahan ja takapalkka. Viimeinen meni aivan nappiin.
Koska päivällä unohdin Adan treenistä kolmasosan niin päätin jatkaa siitä illalla. Otin muutaman namin taskuun ja menin pihalle ottamaan näitä täyskäännöksiä. Voimakkaalla vartaloavulla sain Adan kääntymään jo melko hyvin. Naksu on tässä oivallinen apu. Ideana siis tietenkin naksuttaa kun koiran pylly liikkuu takaperin eikä enää kun se pylly on istuma-asennossa. Pari kertaa otettiin myös muutaman askeleen seuraaminen jonka jälkeen täyskäännös. Oikein hyvä. Kaipa tuokin tuosta kun vaan taas muistaa treenata oikeita asioita oikein ja palkata oikeassa kohdassa.
10.4.2009
Tokoa Unon ja Adan kanssa (Prisman parkkis)
Tänään nukuin pitkään. Jetlag vaivaa vieläkin kellojensiirron jäljiltä. Jahka heräsin ja käytin koirat pissillä niin Aila jo soittelikin josko lähdettäisiin treenaamaan. Minä ehdin antaa koirille ruoan joten päätin odotella pari tuntia. Muuten treenaamisesta Adan kanssa ainakaan ei tulisi mitään.
Treffattiin prisman parkkiksella. Aloitin Unon kanssa. Ensin seuraamista, jossa mukana käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Oikein hyvää seuraamista, joskin Uno vielä hyppelee innokkuuttaan. Oman mielenrauhan vuoksi Unolla oli pitkä liina, jonka kanssa mahdolliset karkuretket sai helposti estettyä. Eipä tuo kauemmas ollut menossa, Ailaa vaan olisi pitänyt kovasti morjenstaa :). Liina valitettavasti haittasi koiran seuraamista, mikä näkyy videollakin. Toisena otettiin luoksetuloa. Uno varasti pari kertaa perääni, mutta kolmannella kerralla malttoi istua paikoillaan. Luoksehan tuo poika tulee sata lasissa niin että ohjaaja vaan heilahtaa. Muuten eteentulo onkin loistava, leuka painuu tiiviisti vatsaa vasten. Myös edestä sivulle siirtyminen onnistuu melko hyvin. Hiukan liike vie vielä liikaa ylöspäin. Eli hyppäämistä pitäisi saada vähemmäksi.
Uutena liikkeenä otettiin liikkeestä maahan ensimmäistä kertaa ulkona. Ekalla kerralla Uno oli epävarma. Meinasi mennä maahan, mutta ei sitten mennytkään vaan seurasi perässä. Toisella kerralla varmistin ja meni hienosti maahan pysyen siellä hyvin. Myös kolmas kerta onnistui hyvin. Lopuksi otettiin niinikään uutena juttuna ruutuun juokseminen. Aila vei patukan ihan ruudun takareunaan ja jätkä juoksi sinne into piukassa. Mukava treeni. Ja nämä liikkeethän tehtiin kahdessa pätkässä, välillä koira sai kerätä intoa autossa kun toinen teki töitä.
---------------------------------------------------------
Adan kanssa otettiin alkuun täyskäännöstä. Ensin paikallaan ja sitten liikkeessä. Paikallaan 90 astetta kääntyy hyvin ja tajusin vasta myöhemmin että en ole paikallaan ihan täyskäännöstä koskaan tehnytkään. Pitääpi alkaa tuota treenata ensin ja vasta sitten siirtää liikkeeseen. Seuraamisnen sinällään on taas jo parempaa. Ohjaajan vinkkelistä se vaikuttaa kovin väljältä mutta videolla näyttää ihan hyvältä ja suurimman osan ajasta säilyy kontaktikin. Seuraaminen meinasi mennä tahkomiseksi joten Ada hepuloi ja yritti poistua paikalta. Oma moka tavallaan ja ryntäilyn jälkeen Ada pääsi autoon jäähylle. Hetken tauon päästä otettiin uudelleen muutama käännös ja Ada pysyi hyvin mukana, joskaan tavoite ei vielä täyttynyt tämän suhteen. Sain hyvän vinkin tuohon täyskäännöksen opetteluun: ensin peruutan ja koira seuraa minua edessäni. Sitten lähdenkin kulkemaan eteenpäin, jolloin koira automaattisesti tekee täyskäännöksen. Kokeillaan nyt tätäkin, jos siitä olisi apua.
Seuraavaksi otettiin kaukot. Välimatka reilut viisi metriä näin kevään ensimmäisen ulkotreenin kunniaksi. Kaukoja ollaan muistuteltu pitkin talvea, mutta liikkeenomaisesti en ole ottanut. Meinasin jättää käsimerkin kokonaan pois, mutta istuminen tuntuu olevan liian vaikea ilman apuja, joten siihen sen jätän. Otin muutaman yhden/kahden asennon vaihdon ja sen jälkeen koko liike putkeen. Hienosti Ada teki töitä. Kokonaissiirtymä eteenpäin oli ehkä 30cm, mutta liikkeenä silti hyvä.
Ruutu on nyt teemaviikkojen pääaihe, joten jatkettiin sillä. Ja ongelmallisuus on lähinnä ruudusta sivulletulo ja seuraamisen jatkaminen. Kun Ada löytää oikean paikan sivulla, se ei vielä malta seurata vaan kääntyy siitä eteeni kerjäämään palkkaa. Malttia pitää nyt treenata, myös omissa kehumisissa pitää olla maltillisempi ja odottaa että koira on kunnolla sivulla ja seuraa kauniisti. Otin vaikeampaa puolta muutaman kerran, yhden kerran helpolta puolelta ja vielä viimeiseksi sen vaikeamman. Ja hyvin Ada nyt löysi sivulle, vain kerran harhautui väärälle puolelle, mutta silloinkin korjasi oikealle puolelle pienellä käsiavulla. Eiköhän tämä tästä. Itsellä ainakin on taas uutta intoa kun koiran talvi/sterilaatio/mikälie -masennus on ohi ja virtaa ja intoa riittää.
Illalla vielä kokeilin tuota täyskäännökseen saamaani vinkkiä ja kyllä se jotenkin toimi. Ei ehkä aja ihan sitä asiaa, että Adan tulee oppia heittämään takamustaan, mutta oikeaan suuntaan tuokin vie. Lisäksi otin paikallaan 180 asteen käännöksiä, ja Ada jopa innostui lelupalkasta tällä kertaa.
Ailalle kiitos Unon treenin kuvaamisesta.
Treffattiin prisman parkkiksella. Aloitin Unon kanssa. Ensin seuraamista, jossa mukana käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Oikein hyvää seuraamista, joskin Uno vielä hyppelee innokkuuttaan. Oman mielenrauhan vuoksi Unolla oli pitkä liina, jonka kanssa mahdolliset karkuretket sai helposti estettyä. Eipä tuo kauemmas ollut menossa, Ailaa vaan olisi pitänyt kovasti morjenstaa :). Liina valitettavasti haittasi koiran seuraamista, mikä näkyy videollakin. Toisena otettiin luoksetuloa. Uno varasti pari kertaa perääni, mutta kolmannella kerralla malttoi istua paikoillaan. Luoksehan tuo poika tulee sata lasissa niin että ohjaaja vaan heilahtaa. Muuten eteentulo onkin loistava, leuka painuu tiiviisti vatsaa vasten. Myös edestä sivulle siirtyminen onnistuu melko hyvin. Hiukan liike vie vielä liikaa ylöspäin. Eli hyppäämistä pitäisi saada vähemmäksi.
Uutena liikkeenä otettiin liikkeestä maahan ensimmäistä kertaa ulkona. Ekalla kerralla Uno oli epävarma. Meinasi mennä maahan, mutta ei sitten mennytkään vaan seurasi perässä. Toisella kerralla varmistin ja meni hienosti maahan pysyen siellä hyvin. Myös kolmas kerta onnistui hyvin. Lopuksi otettiin niinikään uutena juttuna ruutuun juokseminen. Aila vei patukan ihan ruudun takareunaan ja jätkä juoksi sinne into piukassa. Mukava treeni. Ja nämä liikkeethän tehtiin kahdessa pätkässä, välillä koira sai kerätä intoa autossa kun toinen teki töitä.
---------------------------------------------------------
Adan kanssa otettiin alkuun täyskäännöstä. Ensin paikallaan ja sitten liikkeessä. Paikallaan 90 astetta kääntyy hyvin ja tajusin vasta myöhemmin että en ole paikallaan ihan täyskäännöstä koskaan tehnytkään. Pitääpi alkaa tuota treenata ensin ja vasta sitten siirtää liikkeeseen. Seuraamisnen sinällään on taas jo parempaa. Ohjaajan vinkkelistä se vaikuttaa kovin väljältä mutta videolla näyttää ihan hyvältä ja suurimman osan ajasta säilyy kontaktikin. Seuraaminen meinasi mennä tahkomiseksi joten Ada hepuloi ja yritti poistua paikalta. Oma moka tavallaan ja ryntäilyn jälkeen Ada pääsi autoon jäähylle. Hetken tauon päästä otettiin uudelleen muutama käännös ja Ada pysyi hyvin mukana, joskaan tavoite ei vielä täyttynyt tämän suhteen. Sain hyvän vinkin tuohon täyskäännöksen opetteluun: ensin peruutan ja koira seuraa minua edessäni. Sitten lähdenkin kulkemaan eteenpäin, jolloin koira automaattisesti tekee täyskäännöksen. Kokeillaan nyt tätäkin, jos siitä olisi apua.
Seuraavaksi otettiin kaukot. Välimatka reilut viisi metriä näin kevään ensimmäisen ulkotreenin kunniaksi. Kaukoja ollaan muistuteltu pitkin talvea, mutta liikkeenomaisesti en ole ottanut. Meinasin jättää käsimerkin kokonaan pois, mutta istuminen tuntuu olevan liian vaikea ilman apuja, joten siihen sen jätän. Otin muutaman yhden/kahden asennon vaihdon ja sen jälkeen koko liike putkeen. Hienosti Ada teki töitä. Kokonaissiirtymä eteenpäin oli ehkä 30cm, mutta liikkeenä silti hyvä.
Ruutu on nyt teemaviikkojen pääaihe, joten jatkettiin sillä. Ja ongelmallisuus on lähinnä ruudusta sivulletulo ja seuraamisen jatkaminen. Kun Ada löytää oikean paikan sivulla, se ei vielä malta seurata vaan kääntyy siitä eteeni kerjäämään palkkaa. Malttia pitää nyt treenata, myös omissa kehumisissa pitää olla maltillisempi ja odottaa että koira on kunnolla sivulla ja seuraa kauniisti. Otin vaikeampaa puolta muutaman kerran, yhden kerran helpolta puolelta ja vielä viimeiseksi sen vaikeamman. Ja hyvin Ada nyt löysi sivulle, vain kerran harhautui väärälle puolelle, mutta silloinkin korjasi oikealle puolelle pienellä käsiavulla. Eiköhän tämä tästä. Itsellä ainakin on taas uutta intoa kun koiran talvi/sterilaatio/mikälie -masennus on ohi ja virtaa ja intoa riittää.
Illalla vielä kokeilin tuota täyskäännökseen saamaani vinkkiä ja kyllä se jotenkin toimi. Ei ehkä aja ihan sitä asiaa, että Adan tulee oppia heittämään takamustaan, mutta oikeaan suuntaan tuokin vie. Lisäksi otin paikallaan 180 asteen käännöksiä, ja Ada jopa innostui lelupalkasta tällä kertaa.
Ailalle kiitos Unon treenin kuvaamisesta.
9.4.2009
Agilityä Adan kanssa
Eilen oli valmennusryhmän treeni. Tosin valmentaja ei ollut paikalla ja koulutettaviakin vain kaksi. No Pete ystävällisesti teki radan, joka oli sopivan haastava, mutta ei liian hankala. Otettiin Adan kanssa tiukka 20 min treeni, jolla neidin sai näemmä melkoisen hyvin väsytettyä.
Kontaktit ovat edelleen hyvällä mallilla. Omaa ohjausta pitää vieläkin tarkentaa. Varsinkin kepeillemenon kanssa oltava tarkkana. Jos on vaara, että koira eksyisi väärälle esteelle, niin minun pitää vain rohkeasti mennä kepeille auttamaan eikä niinkään huolehtia siitä väärästä esteestä. Kellotettiin myös sitä, kumpi on Adalle nopeampi: se, että lähden koiran kanssa juoksemaan, vai se, että menen ottamaan vastaan ja varmistan ohjauksen. Kuten ajattelinkin, säästimme usean kymmenyksen vauhdissa, kun en jätä Adaa liian kauas taakse vaan juoksen yhdessä koiran kanssa (tämä siis lähdössä).
Ennen agirataa otettiin ulkokentällä pari tottisliikettä: seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Seuraamisessa otin tietoisesti 'löysän asennon' eli pylly ulos, vatsa eteen ja olkapäät lysyyn :). Ja Ada istui sivulla todella rennosti. Jatkoin samalla ryhdittömyydellä ja koira seurasi hienosti mukana. Täyskäännöstä PITÄÄ vielä treenata. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ihan pikkuisen päänkääntöavun annoin, mutta muuten en varmistellut.
Kontaktit ovat edelleen hyvällä mallilla. Omaa ohjausta pitää vieläkin tarkentaa. Varsinkin kepeillemenon kanssa oltava tarkkana. Jos on vaara, että koira eksyisi väärälle esteelle, niin minun pitää vain rohkeasti mennä kepeille auttamaan eikä niinkään huolehtia siitä väärästä esteestä. Kellotettiin myös sitä, kumpi on Adalle nopeampi: se, että lähden koiran kanssa juoksemaan, vai se, että menen ottamaan vastaan ja varmistan ohjauksen. Kuten ajattelinkin, säästimme usean kymmenyksen vauhdissa, kun en jätä Adaa liian kauas taakse vaan juoksen yhdessä koiran kanssa (tämä siis lähdössä).
Ennen agirataa otettiin ulkokentällä pari tottisliikettä: seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Seuraamisessa otin tietoisesti 'löysän asennon' eli pylly ulos, vatsa eteen ja olkapäät lysyyn :). Ja Ada istui sivulla todella rennosti. Jatkoin samalla ryhdittömyydellä ja koira seurasi hienosti mukana. Täyskäännöstä PITÄÄ vielä treenata. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ihan pikkuisen päänkääntöavun annoin, mutta muuten en varmistellut.
5.4.2009
Pitkästä aikaa tokoa Adan kanssa, Unon kanssa naksutreeniä
Eilen illalla naksuttelin taas Unolle. Otettiin kontaktia, sivulle tuloa ja maassaoloa. Hienosti poika jo malttaa, haluaisi vain tehdä enemmän ja useammin kuin itse jaksaisi ja viitsisi. Toivottavasti saan jostain lisää energiaa jahka aurinko alkaa kunnolla lämmittää. Sivulletulo alkaa olla jo melko hyvä. Vieläkin Uno hyppää tassut edellä, mikä aiheuttaa kynsi-ihottumaa mun reidelle :). Kokeilin myös sivuaskelia ja Uno heittää raskasta pyllyään jo aika taitavasti ja löytää lähes aina oikealle paikalle. Maassaolon opetusta jatkan edelleen niin, että pää pysyisi alhaalla. Aika pitkiä jaksoja jo pysyykin. Kaiken a ja o on se palkkauksen ajoitus, että ehtii ennen kuin pää nousee maasta. Saatiin monta onnistunutta suoritusta.
--------------------------------------------------------------------------
Tänään otettiin Adan kanssa tokoa. Suunnitelmana ruutu, seuraaminen ja tunnari - tässä järjestyksessä. Ruutuun meno alkaa olla hallussa. Ada paukkaa sinne suorilta ja täyttä laukkaa. Otettiin muutama kerta palkalla, yhden kerran ilman ja vielä palkalla. Pysähtyy seis-käskyllä ja menee maahan käskystä niiltä sijoilta. Otin myös ruudun toista osaa, eli liikkumista ja luoksekutsua. Sepä onkin vielä aivan kesken. Pitää oikeasti alkaa treenata tuota. Ensimmäisellä yrittämällä Ada lähti ruudusta kun käännyin oikealle. Vein Adan takaisin ruutuun ja lähdin kävelemään uudelleen. Tällä kertaa pysyi paikoillaan. Kun kutsuin sivulle, tuli kyllä kohti, mutta ei osunut siihen sivulle koska tuli väärälle puolelle. Tuo on kyllä todella vaikea Adalle kun se oikea kylki olisi siinä niinkuin tyrkyllä. Pitää palata askel taaksepäin ja ottaa käsiapu tuohon. Toisella kerralla teki samalla tavalla, joten lopetin treenaamisen ruudun kanssa siihen ja laitoin Adan maahan kutsuakseni sitä eri suunnista. Adapa ei tullutkaan edes luokseni vaan alkoi hepuloida ja hajut veivät voiton. Otin Adan tyynesti kiinni ja talutin autoon 'jäähdyttelemään'. Ada oli matkalla kuin maansa myynyt ja selkeästi tämä toimi rangaistuksena. Tango pääsi välillä Ailan kanssa treenailemaan kun Ada rauhoittui autossa.
Kun hain Adan uudelleen, otettiin vielä kerran ruutu, tällä kertaa helpommalta puolelta jotta varmasti onnistuu. Ja hienosti meni. Plikka tuli aivan oikeaan kohtaan ja pysyikin siinä. Mietintätauko siis tuotti tulosta :). Tämän jälkeen otettiin yksi hiukan pidempi pätkä seuraamista. Suoraa, juoksua (tässä Ada hidasti?), hidasta kävelyä (Adan lemppari!), käännös vasemmalle, täyskäännös (tähän tarvitsee kiinnittää huomiota, Ada ei osaa vielä), käännös oikealle ja pysähdys. Tämän jälkeen palkka eikä enempää tahkomista. Ihan ok seuraamista, ei loistavaa, mutta ihan ok. Siihen perään vielä muutamat sivuaskeleet. Niissä Ada on ihan loistava!
Taas tauko, nyt palkan kera autoon odottelemaan kun Tango teki oman pätkänsä. Viimeisellä kerralla otettiin tunnari. Paitsi pari kaukoa kokeilin ennen sitä. Hyvin toimi näköjään ilman käsimerkkejä käskyt kentälläkin. Ainoastaan maasta istumaannousu on vaikea, joten tuossa saatan käsimerkkiä vielä tukena käyttääkin. Tunnari tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Taskussa oli nyt hiukan tuoreempi kapula, vasta juuri ennen treeniä pussista nostettu, toki hyvin hajustettu. Aila avusti laittamalla kapulat riviin ja käskyttämällä myös tämän liikkeen. Ada oli into piukassa ja lähti hyvin kapuloille ensimmäisestä käskystä. Haistoi melkein koko rivin, bongasi oman nopeasti, mutta pakko oli käyttää hampaat siinä viereisessä. Ei kuitenkaan nostanut väärää kapulaa ja minä sain maltettua ja pidettyä suuni kiinni. Sekunnin sadasosan Ada mietti ja nappasi sitten oikean kapulan suuhun ja toi sen minulle. Palkkasin kehuen ja ihan normilihapullilla. Luulen että liian hyvät namit vievät Adan keskittymiskyvyn. Autossa sitten sai perinteisen loppupalkan, joka oli parempi herkku. Oikein hyvä treeni, kiitos Ailalle ja Tangolle seurasta!
--------------------------------------------------------------------------
Tänään otettiin Adan kanssa tokoa. Suunnitelmana ruutu, seuraaminen ja tunnari - tässä järjestyksessä. Ruutuun meno alkaa olla hallussa. Ada paukkaa sinne suorilta ja täyttä laukkaa. Otettiin muutama kerta palkalla, yhden kerran ilman ja vielä palkalla. Pysähtyy seis-käskyllä ja menee maahan käskystä niiltä sijoilta. Otin myös ruudun toista osaa, eli liikkumista ja luoksekutsua. Sepä onkin vielä aivan kesken. Pitää oikeasti alkaa treenata tuota. Ensimmäisellä yrittämällä Ada lähti ruudusta kun käännyin oikealle. Vein Adan takaisin ruutuun ja lähdin kävelemään uudelleen. Tällä kertaa pysyi paikoillaan. Kun kutsuin sivulle, tuli kyllä kohti, mutta ei osunut siihen sivulle koska tuli väärälle puolelle. Tuo on kyllä todella vaikea Adalle kun se oikea kylki olisi siinä niinkuin tyrkyllä. Pitää palata askel taaksepäin ja ottaa käsiapu tuohon. Toisella kerralla teki samalla tavalla, joten lopetin treenaamisen ruudun kanssa siihen ja laitoin Adan maahan kutsuakseni sitä eri suunnista. Adapa ei tullutkaan edes luokseni vaan alkoi hepuloida ja hajut veivät voiton. Otin Adan tyynesti kiinni ja talutin autoon 'jäähdyttelemään'. Ada oli matkalla kuin maansa myynyt ja selkeästi tämä toimi rangaistuksena. Tango pääsi välillä Ailan kanssa treenailemaan kun Ada rauhoittui autossa.
Kun hain Adan uudelleen, otettiin vielä kerran ruutu, tällä kertaa helpommalta puolelta jotta varmasti onnistuu. Ja hienosti meni. Plikka tuli aivan oikeaan kohtaan ja pysyikin siinä. Mietintätauko siis tuotti tulosta :). Tämän jälkeen otettiin yksi hiukan pidempi pätkä seuraamista. Suoraa, juoksua (tässä Ada hidasti?), hidasta kävelyä (Adan lemppari!), käännös vasemmalle, täyskäännös (tähän tarvitsee kiinnittää huomiota, Ada ei osaa vielä), käännös oikealle ja pysähdys. Tämän jälkeen palkka eikä enempää tahkomista. Ihan ok seuraamista, ei loistavaa, mutta ihan ok. Siihen perään vielä muutamat sivuaskeleet. Niissä Ada on ihan loistava!
Taas tauko, nyt palkan kera autoon odottelemaan kun Tango teki oman pätkänsä. Viimeisellä kerralla otettiin tunnari. Paitsi pari kaukoa kokeilin ennen sitä. Hyvin toimi näköjään ilman käsimerkkejä käskyt kentälläkin. Ainoastaan maasta istumaannousu on vaikea, joten tuossa saatan käsimerkkiä vielä tukena käyttääkin. Tunnari tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Taskussa oli nyt hiukan tuoreempi kapula, vasta juuri ennen treeniä pussista nostettu, toki hyvin hajustettu. Aila avusti laittamalla kapulat riviin ja käskyttämällä myös tämän liikkeen. Ada oli into piukassa ja lähti hyvin kapuloille ensimmäisestä käskystä. Haistoi melkein koko rivin, bongasi oman nopeasti, mutta pakko oli käyttää hampaat siinä viereisessä. Ei kuitenkaan nostanut väärää kapulaa ja minä sain maltettua ja pidettyä suuni kiinni. Sekunnin sadasosan Ada mietti ja nappasi sitten oikean kapulan suuhun ja toi sen minulle. Palkkasin kehuen ja ihan normilihapullilla. Luulen että liian hyvät namit vievät Adan keskittymiskyvyn. Autossa sitten sai perinteisen loppupalkan, joka oli parempi herkku. Oikein hyvä treeni, kiitos Ailalle ja Tangolle seurasta!
29.3.2009
Ada vaan on <3 !
Oltiin kisoissa omalla hallilla, kolme agilityrataa. Ensimmäisellä radalla olin 'vähän' jäässä ja jäin pulivälissä rataa seisoksimaan, enkä ohjannut ja Adahan ei tätä anteeksi anna vaan otti sen esteen, joka oli siellä minne minun kengänkärjet osoittivat. Tuloksena HYL. Kaksi seuraavaa rataa muistin ohjata. Joskin unohdin toisella radan, mutta kiitos Adan loistavan ohjattavuuden saimme tuon kohdan pelastettua ja ylsimme nipinnapin ihanneaikaan nollatuloksella. Viimeisellä radalla sai sitten juosta oikein kunnolla. Vain yksi toinen ohjaaja teki saman ohjausratkaisun itseni kanssa: pitkän suoran päähän valssaamaan ennen lähes ympyrässä olleille hypyille. Toisella näin tehneellä koirakolla rima tuli alas, mutta meillä ei. Aivan mahtavaa työtä Adalta tänään. Ada luki joka pienen nyanssin ohjauksesta ja kulki myös kovaa. Kontaktit otettiin hienosti, mutta viimeisellä radalla ollut keinu hidasti taas menoamme monta sekuntia. Nyt hiffasin että se on tuo kevyt kisakeinu jolla Ada on epävarma, treeneissä oli nimittäin käytössä raskaampi keinu. Siitä huolimatta ehdimme hyvin alle ihanneajan ja päivän tulos siis tuplanolla, sijoituksilla 5. ja 6.
SM-nollista ja MM-karsintanollista puuttuu nyt kaksi nollatulosta, enkä epäile etteikö ne sieltä tulisi. Huomaan miten jännityksestä huolimatta osaan jo hiukan rentoutua Adan kanssa radalla ja uskallan välillä tehdä vaikeampiakin ohjausratkaisuja. Tämän päivän radat olivat kyllä minun mieleeni; kaikki kolme rataa olivat haastavia ilman, että olisi ollut mitään älytöntä vääntöä tai takaaheittoja. Tuomarina toimi Anders Virtanen.
SM-nollista ja MM-karsintanollista puuttuu nyt kaksi nollatulosta, enkä epäile etteikö ne sieltä tulisi. Huomaan miten jännityksestä huolimatta osaan jo hiukan rentoutua Adan kanssa radalla ja uskallan välillä tehdä vaikeampiakin ohjausratkaisuja. Tämän päivän radat olivat kyllä minun mieleeni; kaikki kolme rataa olivat haastavia ilman, että olisi ollut mitään älytöntä vääntöä tai takaaheittoja. Tuomarina toimi Anders Virtanen.
27.3.2009
Ada hepuloi ;)
Ihanaaihanaaihanaa! Old Ada is really back!
Oltiin normaaleissa agitreeneissä torstai-illalla. Ada on viime aikoina ollut todella hyväntuulinen ja jotenkin iloisempi kuin pitkään aikaan. Liekö ollut jotain steriloinnin jälkeistä masennusta tuo tosikkovaihe. Eilen kuitenkin häntä heilui kuin vimmattu ja neiti ei meinannut nahoissaan pysyä. Ada hepuloi pari kertaa rataa ympäri ja kävi morjenstamassa kouluttajaa pylly keikkuen ennen kuin lähdimme radalle.
Rata oli melko hankala ja piti sisällään useita kohtia joissa piti viedä toisen esteen ohi. Nämä esteet olisivat koiran logiikan mukaan ollut seuraavia, mutta ne siis jätettiin välistä.
Ada teki todella tarkkaa, mutta vauhdikasta työtä. Oli ilo itsellekin viedä tuollaista koiraa radalla. Keinukin mentiin paljon vauhdikkaammin mitä viime aikoina. Jes! Yhtään omaa ratkaisua ei Ada tehnyt hepulimielialasta huolimatta. Huomasin että niissä kohdissa joissa 'väärä' este on tyrkyllä, minun pitää vain edetä kohti oikeaa estettä ja herätelläkseni antaa Adalle hiukan terävämpi käsky, jotta seuraa mukana eikä ehdi edes vilkuilla muita esteitä. Kontaktit otettiin myös upeasti, välillä palkkasin välillä jatkettiin rataa nopean pysäytyksen jälkeen. Tällä haen sitä, että Ada ei koskaan voi tietää onko palkkaa tulossa vai ei.
Oikein oikein hyvä treeni!
Oltiin normaaleissa agitreeneissä torstai-illalla. Ada on viime aikoina ollut todella hyväntuulinen ja jotenkin iloisempi kuin pitkään aikaan. Liekö ollut jotain steriloinnin jälkeistä masennusta tuo tosikkovaihe. Eilen kuitenkin häntä heilui kuin vimmattu ja neiti ei meinannut nahoissaan pysyä. Ada hepuloi pari kertaa rataa ympäri ja kävi morjenstamassa kouluttajaa pylly keikkuen ennen kuin lähdimme radalle.
Rata oli melko hankala ja piti sisällään useita kohtia joissa piti viedä toisen esteen ohi. Nämä esteet olisivat koiran logiikan mukaan ollut seuraavia, mutta ne siis jätettiin välistä.
Ada teki todella tarkkaa, mutta vauhdikasta työtä. Oli ilo itsellekin viedä tuollaista koiraa radalla. Keinukin mentiin paljon vauhdikkaammin mitä viime aikoina. Jes! Yhtään omaa ratkaisua ei Ada tehnyt hepulimielialasta huolimatta. Huomasin että niissä kohdissa joissa 'väärä' este on tyrkyllä, minun pitää vain edetä kohti oikeaa estettä ja herätelläkseni antaa Adalle hiukan terävämpi käsky, jotta seuraa mukana eikä ehdi edes vilkuilla muita esteitä. Kontaktit otettiin myös upeasti, välillä palkkasin välillä jatkettiin rataa nopean pysäytyksen jälkeen. Tällä haen sitä, että Ada ei koskaan voi tietää onko palkkaa tulossa vai ei.
Oikein oikein hyvä treeni!
24.3.2009
Unon kanssa epiksissä
Sain päähäni extempore viedä Unon ATT:n epäviralliseen agi-kisaan. Nyt kun lonkat ja kyynärät on kuvattu ja hyvältä näytti niin uskallan jo hiukan enemmän poikaa rasittaa.
Ajatus oli että otetaan tämä ihkaensimmäinen kisa kontaktitreeninä. Emme ole vielä koskaan treenanneet kokopitkää rataa, maksimissaan vain noin viiden esteen pätkiä, joten ihmeellistä suoritusta en odottanut. Olin myös aivan varma, että ihmiset ja toiset koirat ovat haaste, ts. että kilpailisin Unon huomiosta niiden kanssa. No, toisinpa kävi. Jätin Unon lähtöpaikalle ja se oli tarkkaavainen ja seurasi mitä MINÄ teen. Hiukan pälyili ajanottajia siinä istuessaan, mutta ei ollut ajatustakaan, että tekisi muuta kuin on käsketty. Lähti radalle vasta luvan saatuaan - ja totteli todella hienosti ohjausta. Alku oli aika vaikea: kaksi hyppyä suorassa linjassa, jonka jälkeen 180 asteen käännös putkeen. Ensimmäiset viisi estettä mentiin kuitenkin virheettä, mukaanlukien puomin molemmat kontaktit, joille pysäytin Unon - myös ylösmennessä. Jee!!
Ongelma tässä vaiheessa on se, että en vielä tunne Unon ulottuvuutta, joka on ihan eri luokkaa kuin huomattavasti pienemmän äitinsä. Sen vuoksi ohjausliikkeeni olivat myöhässä ja liian hitaita. Adan kun saa kääntymään pienestäkin välistä mutta tuo mastodontti tarvitsee hiukan enemmän tilaa :D. Joka tapauksessa virheet olivat kaikki ohjausvirheitä, poika pysyi koko radan (16 estettä) hienosti hanskassa ja teki kaiken mitä pyysin. Pituus-estettä emme ole vielä harjoitelleet, mutta sekin meni hienosti kun vauhti oli hyvä. Lisäksi iloitsin siitä, että Uno jopa irtosi pituuden jälkeiselle hypylle ja sen jälkeen olevaan putkeen. Hieno jätkä!
Tulosta en tiedä, mutta sillä ei edes ole merkitystä. Palkkasin Unon reilusti kontakteilla ja muissakin väleissä, tarkoituksena tehdä uudesta tilanteesta mukavan rento. Radan jälkeen palkkasin Unon vielä narupallolla josta on tullut ihan lempparitreenilelu.
---------------------------------------
Myös Tytti pääsi mölliradalle. Mummeli teki puhtaan radan, joskaan ei kovian nopeaa. Saipa mummokin välillä jotain muuta puuhaa normilenkkien ohessa. Kiva on huomata miten vanha koira taitaa nuorena opitut temput ;).
Ajatus oli että otetaan tämä ihkaensimmäinen kisa kontaktitreeninä. Emme ole vielä koskaan treenanneet kokopitkää rataa, maksimissaan vain noin viiden esteen pätkiä, joten ihmeellistä suoritusta en odottanut. Olin myös aivan varma, että ihmiset ja toiset koirat ovat haaste, ts. että kilpailisin Unon huomiosta niiden kanssa. No, toisinpa kävi. Jätin Unon lähtöpaikalle ja se oli tarkkaavainen ja seurasi mitä MINÄ teen. Hiukan pälyili ajanottajia siinä istuessaan, mutta ei ollut ajatustakaan, että tekisi muuta kuin on käsketty. Lähti radalle vasta luvan saatuaan - ja totteli todella hienosti ohjausta. Alku oli aika vaikea: kaksi hyppyä suorassa linjassa, jonka jälkeen 180 asteen käännös putkeen. Ensimmäiset viisi estettä mentiin kuitenkin virheettä, mukaanlukien puomin molemmat kontaktit, joille pysäytin Unon - myös ylösmennessä. Jee!!
Ongelma tässä vaiheessa on se, että en vielä tunne Unon ulottuvuutta, joka on ihan eri luokkaa kuin huomattavasti pienemmän äitinsä. Sen vuoksi ohjausliikkeeni olivat myöhässä ja liian hitaita. Adan kun saa kääntymään pienestäkin välistä mutta tuo mastodontti tarvitsee hiukan enemmän tilaa :D. Joka tapauksessa virheet olivat kaikki ohjausvirheitä, poika pysyi koko radan (16 estettä) hienosti hanskassa ja teki kaiken mitä pyysin. Pituus-estettä emme ole vielä harjoitelleet, mutta sekin meni hienosti kun vauhti oli hyvä. Lisäksi iloitsin siitä, että Uno jopa irtosi pituuden jälkeiselle hypylle ja sen jälkeen olevaan putkeen. Hieno jätkä!
Tulosta en tiedä, mutta sillä ei edes ole merkitystä. Palkkasin Unon reilusti kontakteilla ja muissakin väleissä, tarkoituksena tehdä uudesta tilanteesta mukavan rento. Radan jälkeen palkkasin Unon vielä narupallolla josta on tullut ihan lempparitreenilelu.
---------------------------------------
Myös Tytti pääsi mölliradalle. Mummeli teki puhtaan radan, joskaan ei kovian nopeaa. Saipa mummokin välillä jotain muuta puuhaa normilenkkien ohessa. Kiva on huomata miten vanha koira taitaa nuorena opitut temput ;).
6.3.2009
Hömppää ja agia
Unon kanssa käyn joka viikko treenaamassa agia n. 10min kerrallaan. Enempään ei aika juuri nyt riitä. Toisaalta näin pysyy myös innostus pojalla tallessa. Palkka on yksinomaan lelun repimistä, namit ovat aivan toissijainen juttu tässä lajissa. Puomin kontakti alkaa olla melko hyvä, viimeksi treenattiin keinua. Ajatuksena on, että Uno saa juosta keinun niin että rämähtää, mutta kuitenkin pysähtyy kontaktille. Sen vuoksi en treeneissä juuri ole kiinnittänyt huomiota 'varovaisuuteen'. Kerran kun tulee reippaammin alas niin Uno muutaman kerran väistelee ja tulee kesken pois, mutta rohkaisulla suorittaa esteen uudelleen ja itse hiukan vauhtia kontrolloiden. Kepit alkaa olla melko hyvällä mallilla, nyt tarvitsisi keksiä keino lelun häivyttämiseen, ja vasta lopussa palkkaamiseen. Jätkä tottelee todella hyvin ohjausta ja hypyt ovat turhankin ilmavia. Seuraavaksi voisi kokeilla irtoamista apuohjaajan avustuksella.
----------------------------------------------
Adan kanssa ollaan jatkettu hömppätoko-osastolla. Toko on OIKEASTI kivaa, kun tahkoaminen unohdetaan. Hallilla kokeilin eilen pitkästä aikaa tunnaria ihan liikkeenä. Oikea kapula palautui hienosti! Kaukoja tehdään leikin varjolla 'vauhdissa' iltaisin kotosalla. Hienosti Ada vastaa pelkkään suulliseen käskyyn. Sivulle tuloja ollaan otettu milloin missäkin tilanteessa ja eri suunnista. Hyvin neiti löytää oikeaan paikkaan. Lentsun evl kurssia odotellessa..
Kokeisiinkin ollaan ilmoittauduttu, mutta ensimmäiseen ei taidettu mahtua mukaan :(.
----------------------------------------------
Koska oma polvi kremppaa, oli eilen hyvä tilaisuus ottaa Adan kanssa tehostetumpi kontaktitreeni. Pääsin siis itse vähemmällä juoksemisella :). Åsa toimi 'palkka-automaattina'. Ajatus oli saada Adalle vauhtia kontaktiesteillä, niillä kun meillä nyt menee useita sekunteja. Palkkaus nopeasti, kun pysähtyy oikeaan paikkaan. Vauhtia saatiinkin, mutta pysähdys meinasi unohtua. Vaadin sen kuitenkin ja nyt Ada alkoi itse tarjota peruuttamista takaisin kontaktille mikäli tuli kovassa vauhdissa alas asti. Hieno likka, sehän lukee mun ajatukset! Puomille ja aa-esteelle saatiin toivottu vauhti, mutta keinu vaatii lisää hiomista.
----------------------------------------------
Adan kanssa ollaan jatkettu hömppätoko-osastolla. Toko on OIKEASTI kivaa, kun tahkoaminen unohdetaan. Hallilla kokeilin eilen pitkästä aikaa tunnaria ihan liikkeenä. Oikea kapula palautui hienosti! Kaukoja tehdään leikin varjolla 'vauhdissa' iltaisin kotosalla. Hienosti Ada vastaa pelkkään suulliseen käskyyn. Sivulle tuloja ollaan otettu milloin missäkin tilanteessa ja eri suunnista. Hyvin neiti löytää oikeaan paikkaan. Lentsun evl kurssia odotellessa..
Kokeisiinkin ollaan ilmoittauduttu, mutta ensimmäiseen ei taidettu mahtua mukaan :(.
----------------------------------------------
Koska oma polvi kremppaa, oli eilen hyvä tilaisuus ottaa Adan kanssa tehostetumpi kontaktitreeni. Pääsin siis itse vähemmällä juoksemisella :). Åsa toimi 'palkka-automaattina'. Ajatus oli saada Adalle vauhtia kontaktiesteillä, niillä kun meillä nyt menee useita sekunteja. Palkkaus nopeasti, kun pysähtyy oikeaan paikkaan. Vauhtia saatiinkin, mutta pysähdys meinasi unohtua. Vaadin sen kuitenkin ja nyt Ada alkoi itse tarjota peruuttamista takaisin kontaktille mikäli tuli kovassa vauhdissa alas asti. Hieno likka, sehän lukee mun ajatukset! Puomille ja aa-esteelle saatiin toivottu vauhti, mutta keinu vaatii lisää hiomista.
23.2.2009
23.2. Unon kanssa lenkillä ja Adan kanssa kaukoja
Olen nyt päättänyt lenkkeillä Unon kanssa enemmän privaatisti ja liittää lenkkiin aina jonkun liikkeen tai liikkeiden osia. Tänään kokeiltiin kertaalleen, miten poika malttaa maassa. Käskystä meni nopeasti maahan ja jäi siihen kun kävelin n. 10 metrin päähän. Ollaan tähän asti otettu lyhyitä paikallaoloja lähinnä kotona, viime kesänä kentällä niin että olin vain hihnan mitan päässä. Uno pysyi hienosti paikoillaan. Laskin hitaasti viiteentoista ja palasin palkkaamaan. Vapautus suoraan maasta.
Tämän lisäksi otettiin muutama liikkeestä maahan, välillä otin muutaman askeleen, kerran palkkasin heti nopeasta maahanmenosta. Oikein hyvä.
Otin myös luoksetulon kertaalleen. Hyvin Uno jäi istuen odottamaan kun kävelin n. 15m päähän. Malttoi vielä kun käännyin ympäri. Tuli kutsusta luo, mutta hiukan vinoon eteen. Pyysin korjaamaan ja hienosti korjasikin. Pitäisi vain saada tuo kuonon työntäminen jalkojen väliin korjattua kuonon nostamiseksi vatsaa vasten. Eiköhän se onnistu kun hiukan hiotaan.
Lopuksi otettiin vielä pari käännöstä ja pari sivuaskelta. Hyvin Uno (liioitellusti) heittää takapäätä ja yrittää pysyä sivulla. Hiukan holtitonta tuo vielä on, mutta yrittämisen puutteesta ei voi poikaa moittia.
-------------------------------------------------------------------------------------
Adan kanssa ollaan tänään tehty kaukoja kolmeen otteeseen, aamu- ja iltarokinnan yhteydessä ja loppuillasta vielä herkuilla. Maahanmenoa täytyy vielä treenata nopeammaksi. Seisomaan nouseminen oli hiukan unholassa mutta pienellä avulla sekin löytyi. Tehtiin useita asennonvaihtoja, koko liike ainoastaan kerran. Jäi ihan hyvä fiilis tästä
Tämän lisäksi otettiin muutama liikkeestä maahan, välillä otin muutaman askeleen, kerran palkkasin heti nopeasta maahanmenosta. Oikein hyvä.
Otin myös luoksetulon kertaalleen. Hyvin Uno jäi istuen odottamaan kun kävelin n. 15m päähän. Malttoi vielä kun käännyin ympäri. Tuli kutsusta luo, mutta hiukan vinoon eteen. Pyysin korjaamaan ja hienosti korjasikin. Pitäisi vain saada tuo kuonon työntäminen jalkojen väliin korjattua kuonon nostamiseksi vatsaa vasten. Eiköhän se onnistu kun hiukan hiotaan.
Lopuksi otettiin vielä pari käännöstä ja pari sivuaskelta. Hyvin Uno (liioitellusti) heittää takapäätä ja yrittää pysyä sivulla. Hiukan holtitonta tuo vielä on, mutta yrittämisen puutteesta ei voi poikaa moittia.
-------------------------------------------------------------------------------------
Adan kanssa ollaan tänään tehty kaukoja kolmeen otteeseen, aamu- ja iltarokinnan yhteydessä ja loppuillasta vielä herkuilla. Maahanmenoa täytyy vielä treenata nopeammaksi. Seisomaan nouseminen oli hiukan unholassa mutta pienellä avulla sekin löytyi. Tehtiin useita asennonvaihtoja, koko liike ainoastaan kerran. Jäi ihan hyvä fiilis tästä
22.2.2009
22.2. Tokoa lumihangessa
Lunta on tuprutellut koko päivän, mutta ajateltiin Ailan kanssa että Cittarin parkkipaikka on varmasti aurattu. So not ;). No, kun kerran paikanpäällä oltiin, otettiin muutama suunniteltu liike. Ruutu tampattiin ja merkattiin hyvin. Otettiin se myös helpotetusti, eli kävin Adan kanssa viemässä herkun ruutuun. Otettiin yksi lähetys sivulta, muuten useampi välillä kesken liikkumisen, ei siis varsinaisesti seuraamisesta vaan mukanatulosta. Hyvin Ada hahmotti ruudun. Yhden kerran lähetin tyhjiin ja pysäytys ja juoksin palkkaamaan ruutuun. Lopuksi vielä namipalkka suoraan ruudusta.
Tämän jälkeen otettiin lyhyitä pätkiä seuraamista ja sivuaskeleet. Todella vaikea onkin ottaa askeleita vasemmalle niin että rintamasuunta pysyy eteenpäin eikä kuitenkaan tallo koiraa. Ada seurasi hyvällä intensiteetillä. Otettiin lyhyeen seuraamispätkään vielä istuminen pariin kertaan. Ihanaa kun Ada oli niin täpäkkä ja iloinen. Perusasennot todella hyviä ja suoria. Seuraaminen rentoa ja melko tiivistä.
Lopuksi vielä luoksetuloa. Muutama läpijuoksu. Sen jälkeen yksi seisomaan pysäytys ja takapalkka. Sitten vielä pari läpijuoksua. Alkaa taas vauhti löytyä tuohonkin. Maahan pysäyttämistä yritin, mutta hanki oli selkeästi epämiellyttävä joten jätettiin sen treenaus parempaan keliin.
Nyt huomaa, että palkkauksen vaihtelu tekee kyllä ihmeitä sen lisäksi että tehdään treeneistä helpompia ja hauskempia. Välillä Ada oli hiukan sekaisin, että mistä se palkka nyt tulee, ja oli todella tarkkaavainen koko ajan. Huoh, kivi vierähti sydämeltä sillä luulin jo että meidän tokot oli siinä.
Tämän jälkeen otettiin lyhyitä pätkiä seuraamista ja sivuaskeleet. Todella vaikea onkin ottaa askeleita vasemmalle niin että rintamasuunta pysyy eteenpäin eikä kuitenkaan tallo koiraa. Ada seurasi hyvällä intensiteetillä. Otettiin lyhyeen seuraamispätkään vielä istuminen pariin kertaan. Ihanaa kun Ada oli niin täpäkkä ja iloinen. Perusasennot todella hyviä ja suoria. Seuraaminen rentoa ja melko tiivistä.
Lopuksi vielä luoksetuloa. Muutama läpijuoksu. Sen jälkeen yksi seisomaan pysäytys ja takapalkka. Sitten vielä pari läpijuoksua. Alkaa taas vauhti löytyä tuohonkin. Maahan pysäyttämistä yritin, mutta hanki oli selkeästi epämiellyttävä joten jätettiin sen treenaus parempaan keliin.
Nyt huomaa, että palkkauksen vaihtelu tekee kyllä ihmeitä sen lisäksi että tehdään treeneistä helpompia ja hauskempia. Välillä Ada oli hiukan sekaisin, että mistä se palkka nyt tulee, ja oli todella tarkkaavainen koko ajan. Huoh, kivi vierähti sydämeltä sillä luulin jo että meidän tokot oli siinä.
21.2.2009
Agia ja höpöhöpötokoa
Tänään oltiin Adan kanssa Juha Oreniuksen kurssilla omalla hallilla. Oli kyllä valaiseva ja hyödyllinen puolituntinen. Rata oli pitkä ja vaikea, mutta hyvällä ohjeistuksella saimme monta käännöstä pienemmäksi ja enemmän boostia suorille. Tässä itselle muistilistaa:
- kerro koiralle jo ennen käännöstä että käännytään. Eli jos ehdit, mene esteelle ottamaan vastaan, oma rintamasuunta sinne mihin seuraavaksi lähdetään. Tämä saa koiran hidastamaan jo ennen tätä estettä jolloin kääntyminen on koiralle helpompaa ja arvokkaita sekunteja säästyy kun koira ei 'karkaa' käsistä liian kauas. Tuntuu hitaammalta mutta on itse asiassa puoli sekuntia, jopa sekunnin nopeampi tapa.
- älä jää odottamaan koiraa liian kauan käännöksen jälkeen -> kun koira on esim kierrettävän esteen takana, anna käsky ja jatka itse matkaa
- kannusta koiraa enemmän!
- kontakteja treenattava sekä palkalla että ilman. Kisoissa vedätettävä mahdollisimman pitkälle ennen ota-käskyä.
- varmista aina käännöksen jälkeen käskyllä että koira on siinä kädessä mihin sen haluat. Älä oleta!
- ota koira haltuun epävarmoissa kohdissa (esim. hämyeste). Pidä koira 'kädessä' ja vapauta seuraavalle esteelle vasta kun väärä este ohitettu. Tämä on ihan perusjuttu, mutta sorrun itse hosumiseen, joten siksi muistilistalla.
Juha kehui ohjaamista ja sitä että ohjeet menivät perille. Viimeinen rata menikin ihan nappiin. Kellotettuna 43s ja risat. Ihanneajaksi Juha arvioi tuomarista riippuen 45-50s.
------------------------------------------------------------------------------------------
Adan kanssa ollaan nyt muutamana päivänä tehty ihan hömppätokoa. Helppoja juttuja hauskasti. Tunnaria piilottelin hallilla kun odoteltiin omaa agivuoroa. Sivulle-tulosta olen yrittänyt tehdä kivaa. Seuraamisia on otettu imuttamalla, väliin palkkaamalla selän takaa, välillä edestä, välillä ruokakupista. Muutaman kerran otettu luoksetuloja vain läpijuoksuna, namipallo palkkana ohjaajan taakse. Vauhtia siis haetaan kun neiti on alkanut vahvasti ennakoida pysäytyksiä. Hallilla otettiin pari hyppynoutoa, palkaten lennossa ja kerran koko liikkeenä. Metallia treenattiin kotona, ihan vain nostoja. Ja Unokin innostui mokomaa kapistusta mulle kiikuttamaan. On ollut kyllä kivaa reenailla vain mielentilaa ;).
Tänään tein Unon kanssa privaattilenkin iltasella. Kunnanpuistossa päästin pojan irti ja hienosti pysyi maisemissa. Tuli kutsusta hyvin, palkkasin namilla ja remmistä repimisellä. Otettiin hyvin vähän seuraamista, palkka selän takaa kesken seuraamisen. Yksi perusasento seuraamisesta. Kokeiltiin myös liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. Maahanmeno on hieno, istuminen on ihan kesken ja Uno melkeinpä tarjoaakin maahanmenoa. Hyvin poika myös kestää sen, että kävelen taakse ja palaan vierelle. Namipalkka maahan ja vapautus remmileikkiin. Hauska poikanen!
- kerro koiralle jo ennen käännöstä että käännytään. Eli jos ehdit, mene esteelle ottamaan vastaan, oma rintamasuunta sinne mihin seuraavaksi lähdetään. Tämä saa koiran hidastamaan jo ennen tätä estettä jolloin kääntyminen on koiralle helpompaa ja arvokkaita sekunteja säästyy kun koira ei 'karkaa' käsistä liian kauas. Tuntuu hitaammalta mutta on itse asiassa puoli sekuntia, jopa sekunnin nopeampi tapa.
- älä jää odottamaan koiraa liian kauan käännöksen jälkeen -> kun koira on esim kierrettävän esteen takana, anna käsky ja jatka itse matkaa
- kannusta koiraa enemmän!
- kontakteja treenattava sekä palkalla että ilman. Kisoissa vedätettävä mahdollisimman pitkälle ennen ota-käskyä.
- varmista aina käännöksen jälkeen käskyllä että koira on siinä kädessä mihin sen haluat. Älä oleta!
- ota koira haltuun epävarmoissa kohdissa (esim. hämyeste). Pidä koira 'kädessä' ja vapauta seuraavalle esteelle vasta kun väärä este ohitettu. Tämä on ihan perusjuttu, mutta sorrun itse hosumiseen, joten siksi muistilistalla.
Juha kehui ohjaamista ja sitä että ohjeet menivät perille. Viimeinen rata menikin ihan nappiin. Kellotettuna 43s ja risat. Ihanneajaksi Juha arvioi tuomarista riippuen 45-50s.
------------------------------------------------------------------------------------------
Adan kanssa ollaan nyt muutamana päivänä tehty ihan hömppätokoa. Helppoja juttuja hauskasti. Tunnaria piilottelin hallilla kun odoteltiin omaa agivuoroa. Sivulle-tulosta olen yrittänyt tehdä kivaa. Seuraamisia on otettu imuttamalla, väliin palkkaamalla selän takaa, välillä edestä, välillä ruokakupista. Muutaman kerran otettu luoksetuloja vain läpijuoksuna, namipallo palkkana ohjaajan taakse. Vauhtia siis haetaan kun neiti on alkanut vahvasti ennakoida pysäytyksiä. Hallilla otettiin pari hyppynoutoa, palkaten lennossa ja kerran koko liikkeenä. Metallia treenattiin kotona, ihan vain nostoja. Ja Unokin innostui mokomaa kapistusta mulle kiikuttamaan. On ollut kyllä kivaa reenailla vain mielentilaa ;).
Tänään tein Unon kanssa privaattilenkin iltasella. Kunnanpuistossa päästin pojan irti ja hienosti pysyi maisemissa. Tuli kutsusta hyvin, palkkasin namilla ja remmistä repimisellä. Otettiin hyvin vähän seuraamista, palkka selän takaa kesken seuraamisen. Yksi perusasento seuraamisesta. Kokeiltiin myös liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. Maahanmeno on hieno, istuminen on ihan kesken ja Uno melkeinpä tarjoaakin maahanmenoa. Hyvin poika myös kestää sen, että kävelen taakse ja palaan vierelle. Namipalkka maahan ja vapautus remmileikkiin. Hauska poikanen!
17.2.2009
17.2. Edelleen jäistä harjoittelua
Tällä kertaa käppäilin Adan kanssa läheiselle asfalttikentälle, mutta sekin oli kovin jäinen, eikä siis mitään vauhtitreenejä otettu ollenkaan.
Ohjelmassa ruudusta sivulle-tulo ja tunnari.
Aloitettiin sivulle tulolla. Laitoin Adan maahan (ihan ilman ruutua siis) ja kävelin päämäärättömästi eri suuntiin ja kutsuin Adaa sivulle. Hienosti neiti tuli. Aloitettiin käsi- ja namiavulla, mutta parin kerran jälkeen uskalsin kokeilla ilman. Palkka vaihtelevasti heti tai pienen seuraamisjakson ja pysähtymisen jälkeen. Tätä pitänee treenata vielä lisää lähipäivinä.
Tunnari aloitettiin kuten eilen, ensin ympyrämallilla. Ensimmäisellä kerralla Ada sekoitti palikat ja nosti satunnaisen kapulan (ilmeisen nälissään ja kiireissään). Ärähdin ja Ada pudotti kapulan. Uusi yritys. Nyt Ada osui oikealle kapulalle heti ja toi oman. En kuitenkaan ollut vakuuttunut että löysi sen haistelemalla joten vaihdoin kapuloiden asettelua. Laitoin riviin näin
I I I I I I
Oma oli toinen vasemmalta. Ada lähti hyvin kapuloille ja nappasi vasemmanpuolimmaisen sen enempiä haistelematta. Ärähdin, ja Ada pudotti väärän kapulan. Kävin laittamassa uuden kapulan jo maistetun tilalle, vaihdoin oman paikkaa ja otettiin liike uudelleen. Nyt Ada haisteli koko rivin ja toi oman. Vielä yksi onnistunut toisto ja jätettiin tällä kertaa tähän.
Lopuksi leikittiin pitkästä aikaa narulelulla muualla kuin kotona, tätä leikkimistä pitää liittää treeneihin enemmän, vaikka ruoka näyttää Adalle olevan kaikki kaikessa. Olen vain alkanut pohtia onko se niin tärkeä, että koiran keskittymiskyky hämärtyy kun on niin nälkä ja mieliteko..?
Ohjelmassa ruudusta sivulle-tulo ja tunnari.
Aloitettiin sivulle tulolla. Laitoin Adan maahan (ihan ilman ruutua siis) ja kävelin päämäärättömästi eri suuntiin ja kutsuin Adaa sivulle. Hienosti neiti tuli. Aloitettiin käsi- ja namiavulla, mutta parin kerran jälkeen uskalsin kokeilla ilman. Palkka vaihtelevasti heti tai pienen seuraamisjakson ja pysähtymisen jälkeen. Tätä pitänee treenata vielä lisää lähipäivinä.
Tunnari aloitettiin kuten eilen, ensin ympyrämallilla. Ensimmäisellä kerralla Ada sekoitti palikat ja nosti satunnaisen kapulan (ilmeisen nälissään ja kiireissään). Ärähdin ja Ada pudotti kapulan. Uusi yritys. Nyt Ada osui oikealle kapulalle heti ja toi oman. En kuitenkaan ollut vakuuttunut että löysi sen haistelemalla joten vaihdoin kapuloiden asettelua. Laitoin riviin näin
I I I I I I
Oma oli toinen vasemmalta. Ada lähti hyvin kapuloille ja nappasi vasemmanpuolimmaisen sen enempiä haistelematta. Ärähdin, ja Ada pudotti väärän kapulan. Kävin laittamassa uuden kapulan jo maistetun tilalle, vaihdoin oman paikkaa ja otettiin liike uudelleen. Nyt Ada haisteli koko rivin ja toi oman. Vielä yksi onnistunut toisto ja jätettiin tällä kertaa tähän.
Lopuksi leikittiin pitkästä aikaa narulelulla muualla kuin kotona, tätä leikkimistä pitää liittää treeneihin enemmän, vaikka ruoka näyttää Adalle olevan kaikki kaikessa. Olen vain alkanut pohtia onko se niin tärkeä, että koiran keskittymiskyky hämärtyy kun on niin nälkä ja mieliteko..?
16.2.2009
16.2. Kotipihan kokeiluja
Piha on turkasen jäässä niinkuin vissiin kaikki tiet ja kentät yms. mahdolliset treenipaikat.
Tänään kaksi liikettä muistuttelussa: luoksetulo ja tunnari
Luoksetuloa päätin kokeilla tajuamatta heti että piha on ihan liian jäinen ja liukas moiseen toimintaan. Otettiin muutama läpijuoksu, yksi pysäytys ja pari maahanmenoa. Kaikki nämä siis omina pätkinään. Lopuksi vielä läpijuoksua koska Ada näemmä alkaa helposti nykyään ennakoimaan. Seisomaan pysäytys toimi todella hyvin, maahanmeno on vieläkin hidas ja 'vastenmielinen'. Tätä pitää pohdiskella..
Tunnari otettiin kahteen kertaan. Tällä kerralla otin uuden 'oman' pakasta juuri ennen pihalle lähtöä eli melko tuoreeltaan. Tämä silmälläpitäen uutta sääntöä, joka määrää että myös voittajaluokassa 'oma' kapula annetaan ohjaajalle vasta juuri ennen liikettä. Ensin laitoin palikat ympyrän kehän malliin. Hyvin nousi oikea kapula, mutta Ada hiukan pureskeli kapulaa ja pudotti sen jalkoihini. Liekö epävarma kun en heti hihkunut hiphurraata kun oikean nosti. Ada meinasi lähteä hakemaan uutta kapulaa, mutta innostin nostamaan oikean kapulan jaloistani ja autoin vielä sivulle. Toisen kerran laitoin kapulat jonoon tulosuunnasta kohtisuoraan poispäin. Vaikea selittää mutta kuta kuinkin näin
_
_
_
_
_
_
Oma oli se toisiksi viimeinen tulosuunnasta katsottuna. Ada haistoi nopeasti jonon läpi ja epäröimättä nosti oman. Tuntuipa hyvälle kun monasti tämä liike menee pitkän tauon jälkeen ihan plörinäksi.
Tänään kaksi liikettä muistuttelussa: luoksetulo ja tunnari
Luoksetuloa päätin kokeilla tajuamatta heti että piha on ihan liian jäinen ja liukas moiseen toimintaan. Otettiin muutama läpijuoksu, yksi pysäytys ja pari maahanmenoa. Kaikki nämä siis omina pätkinään. Lopuksi vielä läpijuoksua koska Ada näemmä alkaa helposti nykyään ennakoimaan. Seisomaan pysäytys toimi todella hyvin, maahanmeno on vieläkin hidas ja 'vastenmielinen'. Tätä pitää pohdiskella..
Tunnari otettiin kahteen kertaan. Tällä kerralla otin uuden 'oman' pakasta juuri ennen pihalle lähtöä eli melko tuoreeltaan. Tämä silmälläpitäen uutta sääntöä, joka määrää että myös voittajaluokassa 'oma' kapula annetaan ohjaajalle vasta juuri ennen liikettä. Ensin laitoin palikat ympyrän kehän malliin. Hyvin nousi oikea kapula, mutta Ada hiukan pureskeli kapulaa ja pudotti sen jalkoihini. Liekö epävarma kun en heti hihkunut hiphurraata kun oikean nosti. Ada meinasi lähteä hakemaan uutta kapulaa, mutta innostin nostamaan oikean kapulan jaloistani ja autoin vielä sivulle. Toisen kerran laitoin kapulat jonoon tulosuunnasta kohtisuoraan poispäin. Vaikea selittää mutta kuta kuinkin näin
_
_
_
_
_
_
Oma oli se toisiksi viimeinen tulosuunnasta katsottuna. Ada haistoi nopeasti jonon läpi ja epäröimättä nosti oman. Tuntuipa hyvälle kun monasti tämä liike menee pitkän tauon jälkeen ihan plörinäksi.
15.2.2009
15.2. Tokoa Kärsämäessä
Pitkästä aikaa lähdimme treenaamaan tokoa. Taukoa on pidetty oikein urakalla joulukuun puolivälistä eli Adan steriloinnista asti. Vain jotain pientä on tehty kotosalla, mutta lusmuilu loppuu nyt.
Ensinnäkin, seuraaminen on kamalaa ja siitä pitää tehdä kivaa. 'Seuraa' käsky jää nyt unholaan ja tilalle tulee 'heel'. Ja vitsit että seuraaminen olikin tänään kivaa. Palkkaus välillä kädestä, välillä Ailan vartioimasta kupista. Hienoa kontaktia, hyviä käännöksiä ja ennenkaikkea iloista tekemistä. Otettiin ihan muutama suora pätkä, muutama käännös ja sivuaskeleet kumpaankin suuntaan. Käsky tuskin Adalle merkitsi tänään vielä mitään, mutta nyt kontakti ei sammunut kun ikävää 'seuraa' käskyä ei tullutkaan.
Ruutu oli vuorossa seuraavana. Lähinnä muistuteltiin ruutuun menoa. Ensin oli vähän hakusessa kun maassa kauempana oli jotain mielenkiintoista. Pikkuhiljaa se ruutu sieltä kuitenkin löytyi. Pari kertaa pysäytin ja laitoin maahan, yhden kerran otin ruudusta käsiavulla sivulle seuraamaan. Maa oli jäässä ja kovin liukas joten suorittaminen oli melko varovaista mutta kuitenkin tekemisen meininki säilyi.
Viimeiseksi aloitettiin ohjatun noudon opettelu. Vein Adan merkille, josta sitten lähetin kapulalle, muutaman kerran kumpaankin suuntaan. 'Väärien kapuloiden' tilalla oli isohkot kivet, jotka Aila kävi näyttämässä. Hienosti Ada totteli vartalo-käsi-ohjausta ja lähti joka kerta oikeaan suuntaan. Taitaa olla agilitystä saavutettua etua, että onnistui noin hyvin. Koskaan ennen en ole lähettänyt Adaa muualta kuin sivulta noudolle ja siihen nähden suoritus oli loistava. En siis aio ottaa käskyyn mitään suuntasanaa vaan se saa olla sama 'tuo' kuin muissakin noudoissa. Merkkiä pitää ruveta taas muistuttelemaan jatkossa.
Periaate olisi nyt se, että treenataan vähän useammin, mutta vähän vähemmän kerrallaan. Etukäteen myös pitää suunnitella mitä milläkin kerralla tekee, miten ja missä kohtaa palkkaus. Onpa näemmä tauko tehnyt hyvää minullekin kun on ihan uutta intoa koko hommaan :).
Ensinnäkin, seuraaminen on kamalaa ja siitä pitää tehdä kivaa. 'Seuraa' käsky jää nyt unholaan ja tilalle tulee 'heel'. Ja vitsit että seuraaminen olikin tänään kivaa. Palkkaus välillä kädestä, välillä Ailan vartioimasta kupista. Hienoa kontaktia, hyviä käännöksiä ja ennenkaikkea iloista tekemistä. Otettiin ihan muutama suora pätkä, muutama käännös ja sivuaskeleet kumpaankin suuntaan. Käsky tuskin Adalle merkitsi tänään vielä mitään, mutta nyt kontakti ei sammunut kun ikävää 'seuraa' käskyä ei tullutkaan.
Ruutu oli vuorossa seuraavana. Lähinnä muistuteltiin ruutuun menoa. Ensin oli vähän hakusessa kun maassa kauempana oli jotain mielenkiintoista. Pikkuhiljaa se ruutu sieltä kuitenkin löytyi. Pari kertaa pysäytin ja laitoin maahan, yhden kerran otin ruudusta käsiavulla sivulle seuraamaan. Maa oli jäässä ja kovin liukas joten suorittaminen oli melko varovaista mutta kuitenkin tekemisen meininki säilyi.
Viimeiseksi aloitettiin ohjatun noudon opettelu. Vein Adan merkille, josta sitten lähetin kapulalle, muutaman kerran kumpaankin suuntaan. 'Väärien kapuloiden' tilalla oli isohkot kivet, jotka Aila kävi näyttämässä. Hienosti Ada totteli vartalo-käsi-ohjausta ja lähti joka kerta oikeaan suuntaan. Taitaa olla agilitystä saavutettua etua, että onnistui noin hyvin. Koskaan ennen en ole lähettänyt Adaa muualta kuin sivulta noudolle ja siihen nähden suoritus oli loistava. En siis aio ottaa käskyyn mitään suuntasanaa vaan se saa olla sama 'tuo' kuin muissakin noudoissa. Merkkiä pitää ruveta taas muistuttelemaan jatkossa.
Periaate olisi nyt se, että treenataan vähän useammin, mutta vähän vähemmän kerrallaan. Etukäteen myös pitää suunnitella mitä milläkin kerralla tekee, miten ja missä kohtaa palkkaus. Onpa näemmä tauko tehnyt hyvää minullekin kun on ihan uutta intoa koko hommaan :).
12.2.2009
Valmennusryhmän treeni 11.2.09
Käymme siis normaalitreenien ohessa valmennusryhmän treeneissä n. pari kertaa kuussa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuimme ja täytyy sanoa että antoisa puolituntinen.
Sain paljon vinkkejä miten liikkua enemmän, auttaa koiraa kääntymään kinkkisissä kohdissa jne. Tekemisestä tuli yhtäkkiä paljon tehokkaampaa. Eipä taas ole kukaan ennen tätä treeniä viitsinyt huomauttaa, että mun kädet sojottaa kohti taivasta kun niiden pitäisi olla siinä koiran näkökentässä.. eli vanha helikopterimalli nostaa päätään. Tätä pitää seurata. Oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta kun treeneissä meni jalat hapoille ja hengästyin kunnolla. Kiitos Askolle hyvästä treenistä!
Sain paljon vinkkejä miten liikkua enemmän, auttaa koiraa kääntymään kinkkisissä kohdissa jne. Tekemisestä tuli yhtäkkiä paljon tehokkaampaa. Eipä taas ole kukaan ennen tätä treeniä viitsinyt huomauttaa, että mun kädet sojottaa kohti taivasta kun niiden pitäisi olla siinä koiran näkökentässä.. eli vanha helikopterimalli nostaa päätään. Tätä pitää seurata. Oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta kun treeneissä meni jalat hapoille ja hengästyin kunnolla. Kiitos Askolle hyvästä treenistä!
3.2.2009
Uusi treeniblogi!
Kevätaurinko kimaltelee ihanasti hangilla ja päätin aloittaa ihan uuden blogin sen kunniaksi. Vanhat saavat jäädä unholaan jahka saan kerättyä kaiken hyödyllisen materiaalin niistä talteen. Tänne tulen jatkossa kirjoittelemaan sekä Adan että Unon treeneistä. Adan kanssa tällä hetkellä agility on ykköslaji, tavoitteena SM-kisat. Tokoa treenaillaan voivoi-luokkaa silmällä pitäen ja jälki aloitetaan taas jahka lumi sulaa. Uno on saanut vielä olla kakara ja treenaus on ollut lähinnä kontaktin kehittämistä, leikkimistä ja sen sellaista. Agilityä on hiukan aloiteltu esteiden opettelun muodossa. Lupaava pikkumies! Myös Uno pääsee jäljelle keväämmällä. Tytti viettää antoisaa mummeli-elämää stressivapaasti sohvaperunana. Toki mamma lenkkeilee kuten ennenkin, mutta treenailut on jo jätetty nuoremmille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)