Piti mennä Ailan kanssa katsomaan möllitokoa, mutta en vain voinut vastustaa kiusausta kokeilla miten poika pystyy keskittymään häiriön alla. Tämä möllitoko poikkesi alokasluokasta vain siten, että paikkamakuun sai suorittaa halutessaan yksinään ja liikkeiden välillä sai palkata. Muuten oli ihan alokasluokan liikkeet. Unohan ei näistä puoliakaan osaa, tokohyppyä mm. ei olla koskaan edes kokeiltu. Eli tarkoitus oli vaatia koiralta vain sen minkä se osaa, eikä yhtään enempää.
1. Luoksepäästävyys 10, kerroin 1, pisteet 10
Pikkumies istui täpäkkänä sivulla, eikä juurikaan kiinnittänyt tuomariin huomiota. Tämä oli meille uutta sillä olemme treenanneet vain pk-puolen ilmoittautumista tuomarille. Mutta kiva huomata että tarpeen tullen jätkästä löytyy myös malttia.
2. Paikallamakuu 0, kerroin 3, pisteet 0
Paikallamakuu on meillä vielä kovasti kesken, joten olisi ollut tyhmää pilata hyvä alku vaatimalla liikaa. Menimme paikallaoloon yksin, jätin Unon maahan ja poistuin ehkä noin viiden metrin päähän. Tuossa häiriössä en uskaltanut mennä kauemmas. Halusin, että Unolla on varma ja turvallinen olo. Jätkä pisti käsimerkistä pään alas. Häiriön takia se ei siellä pysynyt mutta laittoi uudesta käsimerkistä sen taas alas. Koska häiriö ympärillä oli melkoinen siihen nähden mitä ollaan harjoiteltu, päätin vajaan minuutin kohdalla käydä palkkaamassa, kun vielä pysyi kohtuu rauhallisesti. Oikein hyvä harjoitus!
3. Seuraaminen kytkettynä 10, kerroin 2, pisteet 20
Aivan mahtavaa seuraamista. Teimme koko L-kaavion juoksuineen ja pysäytyksineen ja sain huomata, että Uno keskittyy tekemiseen täysillä. Harmi että tuota ei ole videolla, sillä se intensiteetti mitä koirasta voi löytyä, suorastaan tuntui reittä vasten. Käännökset olivat puhtaita ja kontakti säilyi koko (meille pitkän) kaavion ajan.
4. Seuraaminen taluttimetta 9, kerroin 4, pisteet 36
Tässä rehellisesti sanoin tuomarille, että häiriön vuoksi suoritan liikkeen lelun kanssa. Lelu siis oikeassa kädessä, mutta palkkaus vasta liikkeen jälkeen. Sama seuraaminen jatkui, ainoastaan vasemmalle käännöksessä Uno ennakoi täyskäännöstä ja harhautui viereltä hetkeksi, mutta jatkoi hienosti loppuun asti. Mainittakoon että lelun takia saimme tästä liikkeestä aluksi nollan, mutta koska myöhemmin namilla koko matkan seurauttanut sai liikkeestä pisteitä, meidänkin pisteet korjattiin :). Vaikka ei pisteillä meille niin merkitystä ollutkaan, niin periaatteessa reilusti pitää niitäkin jaella.
5. Maahanmeno 8, kerroin 2, pisteet 16
Poika seurasi yhtä hyvin kuin seuraamisliikkeissä, maahanmenoa epäröi joten annoin lisäkäskyn ja sitten menikin maahan. Pysyi siellä nätisti kunnes ehdin takaisin ja nousi käskystä sivulle. Tätäkin liikettä ollaan tehty minimaalisen vähän, joten treenimäärään nähden onnistui ihan ok.
6. Luoksetulo 9, kerroin 3, pisteet 27
Mielestäni olisi pitänyt tulla piste vähemmän koska annoin yhden selkeän lisäkäskyn, mutta liike sinällään meni loistavasti. Meidän ongelma tässä liikkeessä on maltti. Eli Uno haluaisi lähteä perään, varsinkin nyt kun oli tullut monta seuraamisliikettä peräjälkeen niin pojan oli vaikea ymmärtää että pitääkin jäädä istumaan. Jäihän tuo sitten kuitenkin ja malttoi odottaa käskyä. Kutsuin ja kun oli melkein edessä, annoin istu-käskyn. Ja *tumps* tuo pysähtyi hienosti eteen leuka vatsaani vasten. Tuli myös käskystä sivulle vaikka sellaista ei olla koskaan muistaakseni harjoiteltu.
7. Seisominen 8, kerroin 2, pisteet 16
Tämä liike opeteltiin tässä viikonlopun aikana lenkillä :). Seiso-käsky on Unolle toki jo tuttu näyttelyistä, joten ihan tyhjästä ei lähdetty. Nyt tuo pysähtyy jo käsiavulla, muuten puhdas liike.
8. Hyppy 0, kerroin 2, pisteet 0
Kuten sanottu, me ollaan hypitty vain agilityesteitä. Vähän ennen möllitokoa hyppyytin pari kertaa aidan yli ja totesin että tuo kyllä irtoaa, mutta se seisomisosa on hiukan hankala :). Nytkin Uno hyppäsi, mutta kiersi esteen takaa lähes eteeni seisomaan. Muru. Ei voi vaatia kun ei ole kerrottu edes mitä pitää tehdä, mutta yrityksen puutteesta ei poikasta voi moittia.
9. Kokonaisvaikutelma 10, kerroin 1, pisteet 10
Tuomari tykkäsi yhtä paljon Unon tekemisen meiningistä kuin itsekin. Kaikkein hulvattominta omasta mielestäni on se, että tuon eläimen voi palkata narupallolla kun äitinsä kanssa pitää olla vähintään puoli kiloa nakkeja mukana :).
Kokonaispisteet olivat siis 135 ja III-tulos. Ne liikkeet, jotka Uno osaa, menivät aivan loistavasti. Se että jäpikkä jaksoi 7 liikettä peräjälkeen on jo sinällään saavutus, mutta tuon häiriön kestäminen ja kokonaisuus vain saivat mut taas kerran leijumaan onnistumisen tunteesta. On se vaan ihme otus, tuo mun poikanen <3.
19.4.2009
Iltapäivätokoa
Ajeltiin iltapäivällä vielä Ailan ja Tangon kanssa Auranlaakson koululle tokoilemaan. Adalla ohjelmassa oli liikkeestä istu, metallinouto, tunnari, sekä kaukot.
Olipa kyllä todella hyvä treeni. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ada seurasi mahtavalla intensiteetillä ja istui käskystä. Palkkasin eri kohdissa, välillä ihan vain seuraamisesta, välillä istumisesta ja lopetettiin liikkeenomaiseen suoritukseen. Kaikki toistot onnistuivat, joten oikein tyytyväinen olen.
Metallia otettiin kolme toistoa. Ensimmäisellä kerralla Ada hiukan hidasteli, mutta kaksi muuta tulivat reippaasti. Aila myös käskytti meitä, jotta tulee noita liikkeenohjaajan höpinöitä myös mukaan. Tunnari otettiin kerran, liikkeenomaisesti. Aila laittoi kapulat ympyräksi, Ada lähti hienosti ensimmäisellä käskyllä. Ada haisteli kapulat läpi ja epäröimättä toi oman. Koska en tiennyt mikä on oma, odotin ihan loppuun asti ennen kehuja. Hyvin Ada tämänkin kesti, vaikka tosi vähän on treenattu liikkeenä. Jätettiin tuo siihen yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
Viimeinä otettiin kaukot. Tarkoitus ottaa liikkeenomaisesti. Takapalkkana Adan iltaruoka (=broilerinsiipi). Matkaa oli vajaat kymmenen metriä, mikä vieraalla treenipaikalla on hiukan riski, mutta halusin kokeilla. Ada aloitti hyvin, mutta oletti että pääsee takapalkalle ensimmäisen liikkeenvaihdon jälkeen. Aloitettiin liike alusta. Nyt malttoi hyvin. Käsimerkki istumisen vahvisteena, muuten vain suulliset käskyt. Ada teki liikkeen puhtaasti liikkumatta eteen tai taakse. Vau!
Olipa kyllä todella hyvä treeni. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ada seurasi mahtavalla intensiteetillä ja istui käskystä. Palkkasin eri kohdissa, välillä ihan vain seuraamisesta, välillä istumisesta ja lopetettiin liikkeenomaiseen suoritukseen. Kaikki toistot onnistuivat, joten oikein tyytyväinen olen.
Metallia otettiin kolme toistoa. Ensimmäisellä kerralla Ada hiukan hidasteli, mutta kaksi muuta tulivat reippaasti. Aila myös käskytti meitä, jotta tulee noita liikkeenohjaajan höpinöitä myös mukaan. Tunnari otettiin kerran, liikkeenomaisesti. Aila laittoi kapulat ympyräksi, Ada lähti hienosti ensimmäisellä käskyllä. Ada haisteli kapulat läpi ja epäröimättä toi oman. Koska en tiennyt mikä on oma, odotin ihan loppuun asti ennen kehuja. Hyvin Ada tämänkin kesti, vaikka tosi vähän on treenattu liikkeenä. Jätettiin tuo siihen yhteen onnistuneeseen suoritukseen.
Viimeinä otettiin kaukot. Tarkoitus ottaa liikkeenomaisesti. Takapalkkana Adan iltaruoka (=broilerinsiipi). Matkaa oli vajaat kymmenen metriä, mikä vieraalla treenipaikalla on hiukan riski, mutta halusin kokeilla. Ada aloitti hyvin, mutta oletti että pääsee takapalkalle ensimmäisen liikkeenvaihdon jälkeen. Aloitettiin liike alusta. Nyt malttoi hyvin. Käsimerkki istumisen vahvisteena, muuten vain suulliset käskyt. Ada teki liikkeen puhtaasti liikkumatta eteen tai taakse. Vau!
Kevään ensimmäiset jäljet: Uno 21, Ada 18 ja esineruutu kummallekin
Eilen sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja lähdin kakaroiden kanssa aamulla metsään. Hyisen kylmä ilma, mutta aurinko paistoi joten ihan mukava keli jäljen tekemiseen. Paikka Suopohja 1.
Talloin Unolle 150 askelta parilla loivalla kulmalla yksi kumpaankin suuntaan, keskimmäisellä suoralla keppi, lopussa lelu, ikää jäljellä n. 45min. Ennen jäljelle lähtöä otin Unon kanssa rauhoittumisen. Vinkuvonkuvanku murmurhauhau.. puolen tunnin päästä poika pisti maate :). Lähetin Unon kohtisuoraan jälkeä kohti ja poika bongasi jäljen hyvin. Tuulta oli melkoisesti ja vaikka metsässä oltiin niin huomasin Unon risteilystä että vaikutti hajujälkeen huomattavasti. Uno kuitenkin pysyi jäljen tuntumassa, joten en ohjaillut, jarruttelin vain hiukan. Kepin löysi, mutta ei aktiivisesti pyrkinyt nostamaan. Pyysin tuomaan ja sitten toikin. Mietin vieläkin pitäisikö poika opettaa maahan kepillä.. Kulmat meni hyvin, viimeisessä ajoi ohi, mutta hokasi tuon itse ja palasi etsimään jäljen. Lopussa ollut lelu oli sammaleen alla piilossa, mutta Uno löysi ja nosti sen hienosti.
Adalle tein jäljen vähän eri tavalla: 210 askelta serpentiiniä, frolicin palasia intervalleittain, eli muutamalle askeleelle namit, muutama tyhjää. Jälki n. 1h vanha. Adallahan on ollut tapana kaahottaa joten suuria odotuksia minulla ei ollut. Ada oli into piukassa ja haistoi jäljen jo kauas. Lähetin n. 5m päästä kohtisuoraan jäljelle ja tsekattuaan metrin verran takajälkeä kääntyi ympäri ja lähti oikeaan suuntaan. Eikä tietoakaan kaahotuksesta. En antanut Adalle aamuruokaa ja ensimmäisen kerran neiti imuroi melko tarkkaan nameja jäljeltä. Tuulesta huolimatta Ada pysyi jäljen päällä lähes koko ajan. Kerran harhautui loivassa kaarteessa, mutta etsi itse jäljen uudelleen. Liina oli ajoittain jopa löysällä! Hitsinpitsi että olin positiivisesti yllättynyt. Lopussa oli yksi keppi, jonka alla namit. Ada söi namit ja tökki keppiä, joten pyysin nostamaan. Nosti ja sai aamuruokansa. Oikein hyvä jälki.
Esineruutua (kaistaletta 5x 25m) halusin kokeilla Unon kanssa, koska jätkä osaa noutaa ja tykkää ihmisen hajuisista esineistä. Olisi vain pitänyt olla myös aivot ja ajatus mukana.. tai edes se apuohjaaja. Ensin kokeilin liinassa ja Uno lähtikin näytetyn esineen etsintään hyvin. Mutta ressu sotkeutui liinoineen puihin, joten tuo ei ollut toimiva ratkaisu, ainakaan noin pitkällä liinalla. No, päästin siis pojan irti. Se oli se toinen virheeni. Uno etsi esineen hienosti ja palkkasi sillä itsensä. Eli paineli pitkin metsää 'lelu' suussa. Kutsuin, mutta näytti kieltä ja jatkoi bileitään. Jee! Pitää keksiä tuohon joku ihan muu keino, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan. Ihan viimeiseksi otin vielä liinassa niin, että esine oli niin lähellä että pystyin liinalla hilaamaan pojan luokseni. Ihme, että mun hermorakenne kesti koko episodin, jota kesti ehkä puolisen tuntia.. :)
Adalle vein kaksi esinettä, toisen lähelle toisen takarajalle. Tässäkin tein virheen enkä todennäköisesti osannut laittaa esinettä ihan samaan paikkaan kuin Unon esine oli ollut. Ada jäi jumiin tähän kohtaan, missä esine alunperin oli. No, virheistä oppii. Kyllä ne molemmat esineet sieltä loppujen lopuksi tulivat. Jostain syystä Adalla on vieläkin aukko siinä, kun löytää esineen, että se pitäisi myös tuoda. Ada käy ikäänkuin merkkaamassa esineet, mutta ei ilman eri käskyä ota niitä suuhun. Kun antaa käskyn niin tuo kyllä hienosti. Aargh.. pitänee miettiä. Hassua kun eri koirien kanssa ongelmat on ihan eri osa-alueissa.
Talloin Unolle 150 askelta parilla loivalla kulmalla yksi kumpaankin suuntaan, keskimmäisellä suoralla keppi, lopussa lelu, ikää jäljellä n. 45min. Ennen jäljelle lähtöä otin Unon kanssa rauhoittumisen. Vinkuvonkuvanku murmurhauhau.. puolen tunnin päästä poika pisti maate :). Lähetin Unon kohtisuoraan jälkeä kohti ja poika bongasi jäljen hyvin. Tuulta oli melkoisesti ja vaikka metsässä oltiin niin huomasin Unon risteilystä että vaikutti hajujälkeen huomattavasti. Uno kuitenkin pysyi jäljen tuntumassa, joten en ohjaillut, jarruttelin vain hiukan. Kepin löysi, mutta ei aktiivisesti pyrkinyt nostamaan. Pyysin tuomaan ja sitten toikin. Mietin vieläkin pitäisikö poika opettaa maahan kepillä.. Kulmat meni hyvin, viimeisessä ajoi ohi, mutta hokasi tuon itse ja palasi etsimään jäljen. Lopussa ollut lelu oli sammaleen alla piilossa, mutta Uno löysi ja nosti sen hienosti.
Adalle tein jäljen vähän eri tavalla: 210 askelta serpentiiniä, frolicin palasia intervalleittain, eli muutamalle askeleelle namit, muutama tyhjää. Jälki n. 1h vanha. Adallahan on ollut tapana kaahottaa joten suuria odotuksia minulla ei ollut. Ada oli into piukassa ja haistoi jäljen jo kauas. Lähetin n. 5m päästä kohtisuoraan jäljelle ja tsekattuaan metrin verran takajälkeä kääntyi ympäri ja lähti oikeaan suuntaan. Eikä tietoakaan kaahotuksesta. En antanut Adalle aamuruokaa ja ensimmäisen kerran neiti imuroi melko tarkkaan nameja jäljeltä. Tuulesta huolimatta Ada pysyi jäljen päällä lähes koko ajan. Kerran harhautui loivassa kaarteessa, mutta etsi itse jäljen uudelleen. Liina oli ajoittain jopa löysällä! Hitsinpitsi että olin positiivisesti yllättynyt. Lopussa oli yksi keppi, jonka alla namit. Ada söi namit ja tökki keppiä, joten pyysin nostamaan. Nosti ja sai aamuruokansa. Oikein hyvä jälki.
Esineruutua (kaistaletta 5x 25m) halusin kokeilla Unon kanssa, koska jätkä osaa noutaa ja tykkää ihmisen hajuisista esineistä. Olisi vain pitänyt olla myös aivot ja ajatus mukana.. tai edes se apuohjaaja. Ensin kokeilin liinassa ja Uno lähtikin näytetyn esineen etsintään hyvin. Mutta ressu sotkeutui liinoineen puihin, joten tuo ei ollut toimiva ratkaisu, ainakaan noin pitkällä liinalla. No, päästin siis pojan irti. Se oli se toinen virheeni. Uno etsi esineen hienosti ja palkkasi sillä itsensä. Eli paineli pitkin metsää 'lelu' suussa. Kutsuin, mutta näytti kieltä ja jatkoi bileitään. Jee! Pitää keksiä tuohon joku ihan muu keino, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan. Ihan viimeiseksi otin vielä liinassa niin, että esine oli niin lähellä että pystyin liinalla hilaamaan pojan luokseni. Ihme, että mun hermorakenne kesti koko episodin, jota kesti ehkä puolisen tuntia.. :)
Adalle vein kaksi esinettä, toisen lähelle toisen takarajalle. Tässäkin tein virheen enkä todennäköisesti osannut laittaa esinettä ihan samaan paikkaan kuin Unon esine oli ollut. Ada jäi jumiin tähän kohtaan, missä esine alunperin oli. No, virheistä oppii. Kyllä ne molemmat esineet sieltä loppujen lopuksi tulivat. Jostain syystä Adalla on vieläkin aukko siinä, kun löytää esineen, että se pitäisi myös tuoda. Ada käy ikäänkuin merkkaamassa esineet, mutta ei ilman eri käskyä ota niitä suuhun. Kun antaa käskyn niin tuo kyllä hienosti. Aargh.. pitänee miettiä. Hassua kun eri koirien kanssa ongelmat on ihan eri osa-alueissa.
17.4.2009
To ja pe agilityä
Torstaina oltiin Adan kanssa omissa treeneissä. Olin varma että käy kalpaten ja akka kaahottaa kontaktit, mutta ei sinnepäinkään. Hyvä treeni. Lisätehtävänä otin Adalle paikkamakuun hallin nurkassa siinä odotellessa. Itse poistuin pihalle piiloon. Ihan hyvin pysyi paikoillaan, reilu kolmen minuutin kohdalla haukahti. Hyvä harjoitus ottaen huomioon, että vieressä tehtiin agilityä koko ajan.
Perjantaina päästiin sitten naapurihalliin kokeilemaan niitä harmaita kontakteja vihreällä pohjalla. Eivätkä ne yllätys yllätys olleet Adalle mikään ongelma. Kertaakaan ei loikkinut kontakteja, joten ihan hämilläni olen viime kisojen kontaktinvälttelystä ja lentokeinusta..
Perjantaina päästiin sitten naapurihalliin kokeilemaan niitä harmaita kontakteja vihreällä pohjalla. Eivätkä ne yllätys yllätys olleet Adalle mikään ongelma. Kertaakaan ei loikkinut kontakteja, joten ihan hämilläni olen viime kisojen kontaktinvälttelystä ja lentokeinusta..
15.4.2009
Unon kanssa tottiskentällä
Käväisimme Unskin kanssa ensimmäisen kerran tänä keväänä TKK:n tottistreeneissä. Varsinaiseksi treeniksi tuota ei oikein voinut sanoa, kun kaikki tekivät hiukan omiaan, mutta otimme irti kaiken minkä saimme. Ensin suoritettiin koirien tarkastus, jota Uno ei noteerannut lainkaan. Siitä sitten siirryimme kentälle, jossa aluksi suoritettiin ampuminen. Oltiin jätkän kanssa n. 10m. päässä kun starttipistooli kajahti ja seurautin poikasta. Ensimmäisen laukaukseen Uno reagoi katsomalla maahan ja sitten minuun - vähän kuin kysyen että mikä tippui :). Toista laukausta ei sitten enää huomannutkaan. Laukausvarma tapaus siis.
Tämän jälkeen kokeilimme Unon kanssa ihkaensimmäisen kerran henkilöryhmässä seuraamista. Aivan mahtava pikkumies! Seurasi kuin pro eikä kiinnittänyt ryhmän ihmisiin mitään huomiota. Olin melkoisen yllättynyt, kun Uno kuitenkin on kovin ihmisrakas, mutta lienee sitten iskostunut päähän että kentällä minä olen se kivoin ihminen.. ehkä..
Otettiin vielä liikkeestä maahan menoa mikä sujuu ja ei suju. Välillä menee hyvinkin maahan ja kestää sen että siirryn eteenpäin, välillä jää kyynärpäät luvattoman paljon irti maasta. Mutta reenataan reenataan. Viimeiseksi piti ottaa luoksetuloa, jotta saisin vinkkejä Unon vauhdin hidastamiseksi eteen tullessa. Meinasi jäädä luoksetulot tekemättä kun Unski the great lover rakastui koulutusohjaajaan. Miran piti pitää Unoa remmistä kiinni sen verran että ei tarvitse jättää paikoilleen käskyn alla. Hänpä saikin tuta pojan halaukset ja pusut, yrittipä Uno myös leikittää Miraa repimällä remmiä. Hilpeä tapaus. Vasta kun ehdin toiseen päähän kenttää, Uno päätti lähteä luokseni. Ja tulikin vauhdikkaasti. Saimme vinkiksi ottaa luoksetuloa niin että itselläni on selkä seinää vasten ja toinen vinkki oli antaa koiralle istu -käsky juuri kun tulee eteen. Kokeillaanpa näillä eteenpäin.
Vielä pitää kehaista poikaa hiukan. Olen palkannut Unoa pallolla ja patukalla, välillä repimällä, välillä heittämällä lelua. Uno juoksi lelupalkkansa kanssa kun kanssatreenaajalta lähti koiransa lapasesta. Belggarityttönen lähti jahtaamaan Unoa, josta Uno hetkellisesti jopa innostui. Toisen koiran omistaja joutui karjumaan koiransa maahan jolloin Uno tuli hienosti luokseni, eikä ollut tästä episodista moksiskaan.
Tämän jälkeen kokeilimme Unon kanssa ihkaensimmäisen kerran henkilöryhmässä seuraamista. Aivan mahtava pikkumies! Seurasi kuin pro eikä kiinnittänyt ryhmän ihmisiin mitään huomiota. Olin melkoisen yllättynyt, kun Uno kuitenkin on kovin ihmisrakas, mutta lienee sitten iskostunut päähän että kentällä minä olen se kivoin ihminen.. ehkä..
Otettiin vielä liikkeestä maahan menoa mikä sujuu ja ei suju. Välillä menee hyvinkin maahan ja kestää sen että siirryn eteenpäin, välillä jää kyynärpäät luvattoman paljon irti maasta. Mutta reenataan reenataan. Viimeiseksi piti ottaa luoksetuloa, jotta saisin vinkkejä Unon vauhdin hidastamiseksi eteen tullessa. Meinasi jäädä luoksetulot tekemättä kun Unski the great lover rakastui koulutusohjaajaan. Miran piti pitää Unoa remmistä kiinni sen verran että ei tarvitse jättää paikoilleen käskyn alla. Hänpä saikin tuta pojan halaukset ja pusut, yrittipä Uno myös leikittää Miraa repimällä remmiä. Hilpeä tapaus. Vasta kun ehdin toiseen päähän kenttää, Uno päätti lähteä luokseni. Ja tulikin vauhdikkaasti. Saimme vinkiksi ottaa luoksetuloa niin että itselläni on selkä seinää vasten ja toinen vinkki oli antaa koiralle istu -käsky juuri kun tulee eteen. Kokeillaanpa näillä eteenpäin.
Vielä pitää kehaista poikaa hiukan. Olen palkannut Unoa pallolla ja patukalla, välillä repimällä, välillä heittämällä lelua. Uno juoksi lelupalkkansa kanssa kun kanssatreenaajalta lähti koiransa lapasesta. Belggarityttönen lähti jahtaamaan Unoa, josta Uno hetkellisesti jopa innostui. Toisen koiran omistaja joutui karjumaan koiransa maahan jolloin Uno tuli hienosti luokseni, eikä ollut tästä episodista moksiskaan.
14.4.2009
Adalle minitreeni: ruutua ja hyppynoutoa
Tiistaisin vedän agilityä TSAUlla joten päätin ennen omaa ryhmääni ottaa Adan kanssa TSAUKin kentällä pari liikettä. Ruutu oli vuorossa ensimmäisenä. Ensin pari kertaa ruutuun lähetystä ja palkka alustalta suoraan. Hyvin läksi intoa täynnä. Sitten lähetin tyhjiin, pysäytin, naks ja kävin palkkaamassa. Sitten jätin taas palkan ruutuun, namin syönnin jälkeen pysäytin, maahan ja kävin palkkaamassa. Tästä otin sitten suoraan myös luoksekutsun mikä onnistui joten sitä ei tahkottu sen enempää. Viimeisen kerran lähetin ruutuun niin että Ada sai suoraan puolet iltaruoastaan.
Toisena otettiin hyppynouto. Sehän on viime aikoina ollut se meidän kympin liike. Nyt halusin kokeilla mitä tapahtuu jos heitän kapulan hiukan vinosti. Neljä toistoa ja joka kerta Ada toi kapulan hypyn kautta. Oikein hyvä. Viimeisen kerran vaadin odottamaan rauhassa sivulla hetken kapulan luovutuksen jälkeen. Palkkana toinen puolikas iltaruoasta. Oikein hyvä pikkutreeni.
Toisena otettiin hyppynouto. Sehän on viime aikoina ollut se meidän kympin liike. Nyt halusin kokeilla mitä tapahtuu jos heitän kapulan hiukan vinosti. Neljä toistoa ja joka kerta Ada toi kapulan hypyn kautta. Oikein hyvä. Viimeisen kerran vaadin odottamaan rauhassa sivulla hetken kapulan luovutuksen jälkeen. Palkkana toinen puolikas iltaruoasta. Oikein hyvä pikkutreeni.
11.4.2009
Adalle ruutua ja Unolle uusia juttuja
Olipas tänäänkin kiva treeni. Uno oli ehkä hiukan väsyksissä eilisestä, ei ollut ihan yhtä 'mukana', mutta teki kuitenkin nuoren miehen innolla.
Unon kanssa aloitettiin uuden opettelulla: liikkeestä seisomaan jääminen. En varsinaisesti seurauttanut vaan kuljettiin yhdessä ja annoin käskyn. Käskyä tehostin hidastamalla hihnalla ja käännyin eteen palkkaamaan. Seisominen on Unolle tuttua, joten se kesti myös sen, että kävelin ympärillä, välillä palkkasin. Muutama toisto otettiin ja ihan hyvin Uno teki. Ensi kerralla voisi jättää tuon hihna-pakotteen pois ja kokeilla vain kääntymistä eteen.
Seuraavaksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa paikallaoloa ulkona. Minä typerys taas meinasin ahnehtia ja kävelin liian kauas. Uno toki oli kiinni liinassa (tolpassa) eikä yrittänyt lähteä mihinkään, mutta oli kovin rauhaton, koska häiriönä oli viereisen kentän pikkupojat koripalloilemassa sekä kaikenmaailman kulkijat läheisellä pyörätiellä. Aloitin homman alusta ja jäin ihan lähelle Unon eteen kyykkyyn. Avitin sen verran, että Uno laittoi leuan maahan ja aloin naksuttaa. Tätä sitten tehtiin jonkun aikaa, ja onnistuin naksuttelemaan kun leuka alhaalla. Näin Uno malttoi todella hyvin ja oli ihan rauhallinen. Tässä liikkeessä täytyy vain muistaa se, että edetään niin hitaasti, että koira pysyy rauhallisena. EI SAA harppoa.
Viimeiseksi otettiin Unon kanssa noutoa. Mehän ei varsinaista noutoa olla koskaan otettu. Viime kesänä heittelin kapulaa sen verran, että Uno lähti kapulan perään ja otti sen suuhun. Tuomista en vaatinut oikeastaan ollenkaan tuolloin. Talvella olen naksutellut sisällä kun Uno on kantanut kilon punttia minulle telkkarin katsomisen lomassa. Höppänä jätkä :). Uno liinaan, minä heitin kapulan ja Uno singahti kapulan perään. Aila piti liinasta kiinni ja taisi ottaa kipeästi kun toisella kerralla malttoi istua, mutta käskystä ei lähtenytkään kapulalle. Uudella käskyllä lähti ja toi kapulan upeasti eteen, lisäkäskyllä avitettuna. Otin tämän jälkeen liinan pois ja Aila meni varmistamaan heittopaikan lähelle, ettei Uno saa kapulaa jos karkaa. Ilman liinaa lähti heti ekalla käskyllä ja toi taas hienosti suoraan eteen. Ihme heppu tuo minun pikkuprinssi. Kukaan ei tätä ole sille opettanut, jotenkin alkaa tuntua että kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo on tuhat kertaa fiksumpi kuin tytöt yhteensä..
-------------------------------------------------------
No eipä sovi vähätellä Adankaan tämänpäiväistä treeniä. Otettiin ruudusta luoksetuloja monta kertaa eri suunnista. Ada osui joka kerta oikealle puolelle ja seurasi nätisti kun en itse hätiköinyt. Ihan kuin tuo alkaisi loksahtaa kohdilleen.. pitäkää peukkuja :). Yhden kerran otin koko ruudun liikkeenomaisesti. Tässä tulee kiinnittää taas huomiota omaan äänenkäyttöön ja elekieleen. Ada meni upeasti ruutuun, pysähtyi hyvin käskystä, mutta maa-komento tuli minulta lähes paniikinomaisesti (älkää kysykö miksi), mikä sai Adan rauhoittelemaan minua ja menemään maahan hidastetusti ja samalla noin metrin eteenpäin liikkuen *iliooppi täällä taas hakkaa päätä seinään*. Muuten liike toimi hienosti. Seuraavaksi pitää muistaa palkata vaihtelevammin. Eli palkka myös pysähtymisestä ja maahanmenosta, tuo on taas hiukan unohtunut.
Tässä kohtaa piti ottaa seuraamisen täyskäännöksiä.. unohtui.
Seuraavaksi otettiin sitten luoksetuloa. Päätin taas sekoittaa Adan niin että se ei tiennyt mistä palkka tulee ja pätkin liikettä sen mukaan. Vaihtoehdot siis purkkipalkka takaa apuohjaajalta, purkkipalkka minun takaani ja liitomakkara seisahduksessa. Tämä toimi jälleen kerran loistavasti. Ensimmäisella kutsulla pysäytin seisomaan. Valui hiukan turhan paljon, mutta palkkasin lentomakkaralla koiran yli. Toisella kerralla alkoi ennakoida, joten otin lisäkäskyllä läpijuoksun. Tämän jälkeen näytin palkan selkäni takana ja otin toisen läpijuoksun. Nyt ei ennakoinut. Sitten otin liikeestä seis ja maahan ja takapalkka. Oikein hyvä. Pari läpijuoksua ja vielä viimeiseksi seis ja maahan ja takapalkka. Viimeinen meni aivan nappiin.
Koska päivällä unohdin Adan treenistä kolmasosan niin päätin jatkaa siitä illalla. Otin muutaman namin taskuun ja menin pihalle ottamaan näitä täyskäännöksiä. Voimakkaalla vartaloavulla sain Adan kääntymään jo melko hyvin. Naksu on tässä oivallinen apu. Ideana siis tietenkin naksuttaa kun koiran pylly liikkuu takaperin eikä enää kun se pylly on istuma-asennossa. Pari kertaa otettiin myös muutaman askeleen seuraaminen jonka jälkeen täyskäännös. Oikein hyvä. Kaipa tuokin tuosta kun vaan taas muistaa treenata oikeita asioita oikein ja palkata oikeassa kohdassa.
Unon kanssa aloitettiin uuden opettelulla: liikkeestä seisomaan jääminen. En varsinaisesti seurauttanut vaan kuljettiin yhdessä ja annoin käskyn. Käskyä tehostin hidastamalla hihnalla ja käännyin eteen palkkaamaan. Seisominen on Unolle tuttua, joten se kesti myös sen, että kävelin ympärillä, välillä palkkasin. Muutama toisto otettiin ja ihan hyvin Uno teki. Ensi kerralla voisi jättää tuon hihna-pakotteen pois ja kokeilla vain kääntymistä eteen.
Seuraavaksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa paikallaoloa ulkona. Minä typerys taas meinasin ahnehtia ja kävelin liian kauas. Uno toki oli kiinni liinassa (tolpassa) eikä yrittänyt lähteä mihinkään, mutta oli kovin rauhaton, koska häiriönä oli viereisen kentän pikkupojat koripalloilemassa sekä kaikenmaailman kulkijat läheisellä pyörätiellä. Aloitin homman alusta ja jäin ihan lähelle Unon eteen kyykkyyn. Avitin sen verran, että Uno laittoi leuan maahan ja aloin naksuttaa. Tätä sitten tehtiin jonkun aikaa, ja onnistuin naksuttelemaan kun leuka alhaalla. Näin Uno malttoi todella hyvin ja oli ihan rauhallinen. Tässä liikkeessä täytyy vain muistaa se, että edetään niin hitaasti, että koira pysyy rauhallisena. EI SAA harppoa.
Viimeiseksi otettiin Unon kanssa noutoa. Mehän ei varsinaista noutoa olla koskaan otettu. Viime kesänä heittelin kapulaa sen verran, että Uno lähti kapulan perään ja otti sen suuhun. Tuomista en vaatinut oikeastaan ollenkaan tuolloin. Talvella olen naksutellut sisällä kun Uno on kantanut kilon punttia minulle telkkarin katsomisen lomassa. Höppänä jätkä :). Uno liinaan, minä heitin kapulan ja Uno singahti kapulan perään. Aila piti liinasta kiinni ja taisi ottaa kipeästi kun toisella kerralla malttoi istua, mutta käskystä ei lähtenytkään kapulalle. Uudella käskyllä lähti ja toi kapulan upeasti eteen, lisäkäskyllä avitettuna. Otin tämän jälkeen liinan pois ja Aila meni varmistamaan heittopaikan lähelle, ettei Uno saa kapulaa jos karkaa. Ilman liinaa lähti heti ekalla käskyllä ja toi taas hienosti suoraan eteen. Ihme heppu tuo minun pikkuprinssi. Kukaan ei tätä ole sille opettanut, jotenkin alkaa tuntua että kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo on tuhat kertaa fiksumpi kuin tytöt yhteensä..
-------------------------------------------------------
No eipä sovi vähätellä Adankaan tämänpäiväistä treeniä. Otettiin ruudusta luoksetuloja monta kertaa eri suunnista. Ada osui joka kerta oikealle puolelle ja seurasi nätisti kun en itse hätiköinyt. Ihan kuin tuo alkaisi loksahtaa kohdilleen.. pitäkää peukkuja :). Yhden kerran otin koko ruudun liikkeenomaisesti. Tässä tulee kiinnittää taas huomiota omaan äänenkäyttöön ja elekieleen. Ada meni upeasti ruutuun, pysähtyi hyvin käskystä, mutta maa-komento tuli minulta lähes paniikinomaisesti (älkää kysykö miksi), mikä sai Adan rauhoittelemaan minua ja menemään maahan hidastetusti ja samalla noin metrin eteenpäin liikkuen *iliooppi täällä taas hakkaa päätä seinään*. Muuten liike toimi hienosti. Seuraavaksi pitää muistaa palkata vaihtelevammin. Eli palkka myös pysähtymisestä ja maahanmenosta, tuo on taas hiukan unohtunut.
Tässä kohtaa piti ottaa seuraamisen täyskäännöksiä.. unohtui.
Seuraavaksi otettiin sitten luoksetuloa. Päätin taas sekoittaa Adan niin että se ei tiennyt mistä palkka tulee ja pätkin liikettä sen mukaan. Vaihtoehdot siis purkkipalkka takaa apuohjaajalta, purkkipalkka minun takaani ja liitomakkara seisahduksessa. Tämä toimi jälleen kerran loistavasti. Ensimmäisella kutsulla pysäytin seisomaan. Valui hiukan turhan paljon, mutta palkkasin lentomakkaralla koiran yli. Toisella kerralla alkoi ennakoida, joten otin lisäkäskyllä läpijuoksun. Tämän jälkeen näytin palkan selkäni takana ja otin toisen läpijuoksun. Nyt ei ennakoinut. Sitten otin liikeestä seis ja maahan ja takapalkka. Oikein hyvä. Pari läpijuoksua ja vielä viimeiseksi seis ja maahan ja takapalkka. Viimeinen meni aivan nappiin.
Koska päivällä unohdin Adan treenistä kolmasosan niin päätin jatkaa siitä illalla. Otin muutaman namin taskuun ja menin pihalle ottamaan näitä täyskäännöksiä. Voimakkaalla vartaloavulla sain Adan kääntymään jo melko hyvin. Naksu on tässä oivallinen apu. Ideana siis tietenkin naksuttaa kun koiran pylly liikkuu takaperin eikä enää kun se pylly on istuma-asennossa. Pari kertaa otettiin myös muutaman askeleen seuraaminen jonka jälkeen täyskäännös. Oikein hyvä. Kaipa tuokin tuosta kun vaan taas muistaa treenata oikeita asioita oikein ja palkata oikeassa kohdassa.
10.4.2009
Tokoa Unon ja Adan kanssa (Prisman parkkis)
Tänään nukuin pitkään. Jetlag vaivaa vieläkin kellojensiirron jäljiltä. Jahka heräsin ja käytin koirat pissillä niin Aila jo soittelikin josko lähdettäisiin treenaamaan. Minä ehdin antaa koirille ruoan joten päätin odotella pari tuntia. Muuten treenaamisesta Adan kanssa ainakaan ei tulisi mitään.
Treffattiin prisman parkkiksella. Aloitin Unon kanssa. Ensin seuraamista, jossa mukana käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Oikein hyvää seuraamista, joskin Uno vielä hyppelee innokkuuttaan. Oman mielenrauhan vuoksi Unolla oli pitkä liina, jonka kanssa mahdolliset karkuretket sai helposti estettyä. Eipä tuo kauemmas ollut menossa, Ailaa vaan olisi pitänyt kovasti morjenstaa :). Liina valitettavasti haittasi koiran seuraamista, mikä näkyy videollakin. Toisena otettiin luoksetuloa. Uno varasti pari kertaa perääni, mutta kolmannella kerralla malttoi istua paikoillaan. Luoksehan tuo poika tulee sata lasissa niin että ohjaaja vaan heilahtaa. Muuten eteentulo onkin loistava, leuka painuu tiiviisti vatsaa vasten. Myös edestä sivulle siirtyminen onnistuu melko hyvin. Hiukan liike vie vielä liikaa ylöspäin. Eli hyppäämistä pitäisi saada vähemmäksi.
Uutena liikkeenä otettiin liikkeestä maahan ensimmäistä kertaa ulkona. Ekalla kerralla Uno oli epävarma. Meinasi mennä maahan, mutta ei sitten mennytkään vaan seurasi perässä. Toisella kerralla varmistin ja meni hienosti maahan pysyen siellä hyvin. Myös kolmas kerta onnistui hyvin. Lopuksi otettiin niinikään uutena juttuna ruutuun juokseminen. Aila vei patukan ihan ruudun takareunaan ja jätkä juoksi sinne into piukassa. Mukava treeni. Ja nämä liikkeethän tehtiin kahdessa pätkässä, välillä koira sai kerätä intoa autossa kun toinen teki töitä.
---------------------------------------------------------
Adan kanssa otettiin alkuun täyskäännöstä. Ensin paikallaan ja sitten liikkeessä. Paikallaan 90 astetta kääntyy hyvin ja tajusin vasta myöhemmin että en ole paikallaan ihan täyskäännöstä koskaan tehnytkään. Pitääpi alkaa tuota treenata ensin ja vasta sitten siirtää liikkeeseen. Seuraamisnen sinällään on taas jo parempaa. Ohjaajan vinkkelistä se vaikuttaa kovin väljältä mutta videolla näyttää ihan hyvältä ja suurimman osan ajasta säilyy kontaktikin. Seuraaminen meinasi mennä tahkomiseksi joten Ada hepuloi ja yritti poistua paikalta. Oma moka tavallaan ja ryntäilyn jälkeen Ada pääsi autoon jäähylle. Hetken tauon päästä otettiin uudelleen muutama käännös ja Ada pysyi hyvin mukana, joskaan tavoite ei vielä täyttynyt tämän suhteen. Sain hyvän vinkin tuohon täyskäännöksen opetteluun: ensin peruutan ja koira seuraa minua edessäni. Sitten lähdenkin kulkemaan eteenpäin, jolloin koira automaattisesti tekee täyskäännöksen. Kokeillaan nyt tätäkin, jos siitä olisi apua.
Seuraavaksi otettiin kaukot. Välimatka reilut viisi metriä näin kevään ensimmäisen ulkotreenin kunniaksi. Kaukoja ollaan muistuteltu pitkin talvea, mutta liikkeenomaisesti en ole ottanut. Meinasin jättää käsimerkin kokonaan pois, mutta istuminen tuntuu olevan liian vaikea ilman apuja, joten siihen sen jätän. Otin muutaman yhden/kahden asennon vaihdon ja sen jälkeen koko liike putkeen. Hienosti Ada teki töitä. Kokonaissiirtymä eteenpäin oli ehkä 30cm, mutta liikkeenä silti hyvä.
Ruutu on nyt teemaviikkojen pääaihe, joten jatkettiin sillä. Ja ongelmallisuus on lähinnä ruudusta sivulletulo ja seuraamisen jatkaminen. Kun Ada löytää oikean paikan sivulla, se ei vielä malta seurata vaan kääntyy siitä eteeni kerjäämään palkkaa. Malttia pitää nyt treenata, myös omissa kehumisissa pitää olla maltillisempi ja odottaa että koira on kunnolla sivulla ja seuraa kauniisti. Otin vaikeampaa puolta muutaman kerran, yhden kerran helpolta puolelta ja vielä viimeiseksi sen vaikeamman. Ja hyvin Ada nyt löysi sivulle, vain kerran harhautui väärälle puolelle, mutta silloinkin korjasi oikealle puolelle pienellä käsiavulla. Eiköhän tämä tästä. Itsellä ainakin on taas uutta intoa kun koiran talvi/sterilaatio/mikälie -masennus on ohi ja virtaa ja intoa riittää.
Illalla vielä kokeilin tuota täyskäännökseen saamaani vinkkiä ja kyllä se jotenkin toimi. Ei ehkä aja ihan sitä asiaa, että Adan tulee oppia heittämään takamustaan, mutta oikeaan suuntaan tuokin vie. Lisäksi otin paikallaan 180 asteen käännöksiä, ja Ada jopa innostui lelupalkasta tällä kertaa.
Ailalle kiitos Unon treenin kuvaamisesta.
Treffattiin prisman parkkiksella. Aloitin Unon kanssa. Ensin seuraamista, jossa mukana käännöksiä vasemmalle ja oikealle sekä täyskäännös. Oikein hyvää seuraamista, joskin Uno vielä hyppelee innokkuuttaan. Oman mielenrauhan vuoksi Unolla oli pitkä liina, jonka kanssa mahdolliset karkuretket sai helposti estettyä. Eipä tuo kauemmas ollut menossa, Ailaa vaan olisi pitänyt kovasti morjenstaa :). Liina valitettavasti haittasi koiran seuraamista, mikä näkyy videollakin. Toisena otettiin luoksetuloa. Uno varasti pari kertaa perääni, mutta kolmannella kerralla malttoi istua paikoillaan. Luoksehan tuo poika tulee sata lasissa niin että ohjaaja vaan heilahtaa. Muuten eteentulo onkin loistava, leuka painuu tiiviisti vatsaa vasten. Myös edestä sivulle siirtyminen onnistuu melko hyvin. Hiukan liike vie vielä liikaa ylöspäin. Eli hyppäämistä pitäisi saada vähemmäksi.
Uutena liikkeenä otettiin liikkeestä maahan ensimmäistä kertaa ulkona. Ekalla kerralla Uno oli epävarma. Meinasi mennä maahan, mutta ei sitten mennytkään vaan seurasi perässä. Toisella kerralla varmistin ja meni hienosti maahan pysyen siellä hyvin. Myös kolmas kerta onnistui hyvin. Lopuksi otettiin niinikään uutena juttuna ruutuun juokseminen. Aila vei patukan ihan ruudun takareunaan ja jätkä juoksi sinne into piukassa. Mukava treeni. Ja nämä liikkeethän tehtiin kahdessa pätkässä, välillä koira sai kerätä intoa autossa kun toinen teki töitä.
---------------------------------------------------------
Adan kanssa otettiin alkuun täyskäännöstä. Ensin paikallaan ja sitten liikkeessä. Paikallaan 90 astetta kääntyy hyvin ja tajusin vasta myöhemmin että en ole paikallaan ihan täyskäännöstä koskaan tehnytkään. Pitääpi alkaa tuota treenata ensin ja vasta sitten siirtää liikkeeseen. Seuraamisnen sinällään on taas jo parempaa. Ohjaajan vinkkelistä se vaikuttaa kovin väljältä mutta videolla näyttää ihan hyvältä ja suurimman osan ajasta säilyy kontaktikin. Seuraaminen meinasi mennä tahkomiseksi joten Ada hepuloi ja yritti poistua paikalta. Oma moka tavallaan ja ryntäilyn jälkeen Ada pääsi autoon jäähylle. Hetken tauon päästä otettiin uudelleen muutama käännös ja Ada pysyi hyvin mukana, joskaan tavoite ei vielä täyttynyt tämän suhteen. Sain hyvän vinkin tuohon täyskäännöksen opetteluun: ensin peruutan ja koira seuraa minua edessäni. Sitten lähdenkin kulkemaan eteenpäin, jolloin koira automaattisesti tekee täyskäännöksen. Kokeillaan nyt tätäkin, jos siitä olisi apua.
Seuraavaksi otettiin kaukot. Välimatka reilut viisi metriä näin kevään ensimmäisen ulkotreenin kunniaksi. Kaukoja ollaan muistuteltu pitkin talvea, mutta liikkeenomaisesti en ole ottanut. Meinasin jättää käsimerkin kokonaan pois, mutta istuminen tuntuu olevan liian vaikea ilman apuja, joten siihen sen jätän. Otin muutaman yhden/kahden asennon vaihdon ja sen jälkeen koko liike putkeen. Hienosti Ada teki töitä. Kokonaissiirtymä eteenpäin oli ehkä 30cm, mutta liikkeenä silti hyvä.
Ruutu on nyt teemaviikkojen pääaihe, joten jatkettiin sillä. Ja ongelmallisuus on lähinnä ruudusta sivulletulo ja seuraamisen jatkaminen. Kun Ada löytää oikean paikan sivulla, se ei vielä malta seurata vaan kääntyy siitä eteeni kerjäämään palkkaa. Malttia pitää nyt treenata, myös omissa kehumisissa pitää olla maltillisempi ja odottaa että koira on kunnolla sivulla ja seuraa kauniisti. Otin vaikeampaa puolta muutaman kerran, yhden kerran helpolta puolelta ja vielä viimeiseksi sen vaikeamman. Ja hyvin Ada nyt löysi sivulle, vain kerran harhautui väärälle puolelle, mutta silloinkin korjasi oikealle puolelle pienellä käsiavulla. Eiköhän tämä tästä. Itsellä ainakin on taas uutta intoa kun koiran talvi/sterilaatio/mikälie -masennus on ohi ja virtaa ja intoa riittää.
Illalla vielä kokeilin tuota täyskäännökseen saamaani vinkkiä ja kyllä se jotenkin toimi. Ei ehkä aja ihan sitä asiaa, että Adan tulee oppia heittämään takamustaan, mutta oikeaan suuntaan tuokin vie. Lisäksi otin paikallaan 180 asteen käännöksiä, ja Ada jopa innostui lelupalkasta tällä kertaa.
Ailalle kiitos Unon treenin kuvaamisesta.
9.4.2009
Agilityä Adan kanssa
Eilen oli valmennusryhmän treeni. Tosin valmentaja ei ollut paikalla ja koulutettaviakin vain kaksi. No Pete ystävällisesti teki radan, joka oli sopivan haastava, mutta ei liian hankala. Otettiin Adan kanssa tiukka 20 min treeni, jolla neidin sai näemmä melkoisen hyvin väsytettyä.
Kontaktit ovat edelleen hyvällä mallilla. Omaa ohjausta pitää vieläkin tarkentaa. Varsinkin kepeillemenon kanssa oltava tarkkana. Jos on vaara, että koira eksyisi väärälle esteelle, niin minun pitää vain rohkeasti mennä kepeille auttamaan eikä niinkään huolehtia siitä väärästä esteestä. Kellotettiin myös sitä, kumpi on Adalle nopeampi: se, että lähden koiran kanssa juoksemaan, vai se, että menen ottamaan vastaan ja varmistan ohjauksen. Kuten ajattelinkin, säästimme usean kymmenyksen vauhdissa, kun en jätä Adaa liian kauas taakse vaan juoksen yhdessä koiran kanssa (tämä siis lähdössä).
Ennen agirataa otettiin ulkokentällä pari tottisliikettä: seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Seuraamisessa otin tietoisesti 'löysän asennon' eli pylly ulos, vatsa eteen ja olkapäät lysyyn :). Ja Ada istui sivulla todella rennosti. Jatkoin samalla ryhdittömyydellä ja koira seurasi hienosti mukana. Täyskäännöstä PITÄÄ vielä treenata. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ihan pikkuisen päänkääntöavun annoin, mutta muuten en varmistellut.
Kontaktit ovat edelleen hyvällä mallilla. Omaa ohjausta pitää vieläkin tarkentaa. Varsinkin kepeillemenon kanssa oltava tarkkana. Jos on vaara, että koira eksyisi väärälle esteelle, niin minun pitää vain rohkeasti mennä kepeille auttamaan eikä niinkään huolehtia siitä väärästä esteestä. Kellotettiin myös sitä, kumpi on Adalle nopeampi: se, että lähden koiran kanssa juoksemaan, vai se, että menen ottamaan vastaan ja varmistan ohjauksen. Kuten ajattelinkin, säästimme usean kymmenyksen vauhdissa, kun en jätä Adaa liian kauas taakse vaan juoksen yhdessä koiran kanssa (tämä siis lähdössä).
Ennen agirataa otettiin ulkokentällä pari tottisliikettä: seuraaminen ja liikkeestä istuminen. Seuraamisessa otin tietoisesti 'löysän asennon' eli pylly ulos, vatsa eteen ja olkapäät lysyyn :). Ja Ada istui sivulla todella rennosti. Jatkoin samalla ryhdittömyydellä ja koira seurasi hienosti mukana. Täyskäännöstä PITÄÄ vielä treenata. Liikkeestä istuminen meni aivan nappiin. Ihan pikkuisen päänkääntöavun annoin, mutta muuten en varmistellut.
5.4.2009
Pitkästä aikaa tokoa Adan kanssa, Unon kanssa naksutreeniä
Eilen illalla naksuttelin taas Unolle. Otettiin kontaktia, sivulle tuloa ja maassaoloa. Hienosti poika jo malttaa, haluaisi vain tehdä enemmän ja useammin kuin itse jaksaisi ja viitsisi. Toivottavasti saan jostain lisää energiaa jahka aurinko alkaa kunnolla lämmittää. Sivulletulo alkaa olla jo melko hyvä. Vieläkin Uno hyppää tassut edellä, mikä aiheuttaa kynsi-ihottumaa mun reidelle :). Kokeilin myös sivuaskelia ja Uno heittää raskasta pyllyään jo aika taitavasti ja löytää lähes aina oikealle paikalle. Maassaolon opetusta jatkan edelleen niin, että pää pysyisi alhaalla. Aika pitkiä jaksoja jo pysyykin. Kaiken a ja o on se palkkauksen ajoitus, että ehtii ennen kuin pää nousee maasta. Saatiin monta onnistunutta suoritusta.
--------------------------------------------------------------------------
Tänään otettiin Adan kanssa tokoa. Suunnitelmana ruutu, seuraaminen ja tunnari - tässä järjestyksessä. Ruutuun meno alkaa olla hallussa. Ada paukkaa sinne suorilta ja täyttä laukkaa. Otettiin muutama kerta palkalla, yhden kerran ilman ja vielä palkalla. Pysähtyy seis-käskyllä ja menee maahan käskystä niiltä sijoilta. Otin myös ruudun toista osaa, eli liikkumista ja luoksekutsua. Sepä onkin vielä aivan kesken. Pitää oikeasti alkaa treenata tuota. Ensimmäisellä yrittämällä Ada lähti ruudusta kun käännyin oikealle. Vein Adan takaisin ruutuun ja lähdin kävelemään uudelleen. Tällä kertaa pysyi paikoillaan. Kun kutsuin sivulle, tuli kyllä kohti, mutta ei osunut siihen sivulle koska tuli väärälle puolelle. Tuo on kyllä todella vaikea Adalle kun se oikea kylki olisi siinä niinkuin tyrkyllä. Pitää palata askel taaksepäin ja ottaa käsiapu tuohon. Toisella kerralla teki samalla tavalla, joten lopetin treenaamisen ruudun kanssa siihen ja laitoin Adan maahan kutsuakseni sitä eri suunnista. Adapa ei tullutkaan edes luokseni vaan alkoi hepuloida ja hajut veivät voiton. Otin Adan tyynesti kiinni ja talutin autoon 'jäähdyttelemään'. Ada oli matkalla kuin maansa myynyt ja selkeästi tämä toimi rangaistuksena. Tango pääsi välillä Ailan kanssa treenailemaan kun Ada rauhoittui autossa.
Kun hain Adan uudelleen, otettiin vielä kerran ruutu, tällä kertaa helpommalta puolelta jotta varmasti onnistuu. Ja hienosti meni. Plikka tuli aivan oikeaan kohtaan ja pysyikin siinä. Mietintätauko siis tuotti tulosta :). Tämän jälkeen otettiin yksi hiukan pidempi pätkä seuraamista. Suoraa, juoksua (tässä Ada hidasti?), hidasta kävelyä (Adan lemppari!), käännös vasemmalle, täyskäännös (tähän tarvitsee kiinnittää huomiota, Ada ei osaa vielä), käännös oikealle ja pysähdys. Tämän jälkeen palkka eikä enempää tahkomista. Ihan ok seuraamista, ei loistavaa, mutta ihan ok. Siihen perään vielä muutamat sivuaskeleet. Niissä Ada on ihan loistava!
Taas tauko, nyt palkan kera autoon odottelemaan kun Tango teki oman pätkänsä. Viimeisellä kerralla otettiin tunnari. Paitsi pari kaukoa kokeilin ennen sitä. Hyvin toimi näköjään ilman käsimerkkejä käskyt kentälläkin. Ainoastaan maasta istumaannousu on vaikea, joten tuossa saatan käsimerkkiä vielä tukena käyttääkin. Tunnari tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Taskussa oli nyt hiukan tuoreempi kapula, vasta juuri ennen treeniä pussista nostettu, toki hyvin hajustettu. Aila avusti laittamalla kapulat riviin ja käskyttämällä myös tämän liikkeen. Ada oli into piukassa ja lähti hyvin kapuloille ensimmäisestä käskystä. Haistoi melkein koko rivin, bongasi oman nopeasti, mutta pakko oli käyttää hampaat siinä viereisessä. Ei kuitenkaan nostanut väärää kapulaa ja minä sain maltettua ja pidettyä suuni kiinni. Sekunnin sadasosan Ada mietti ja nappasi sitten oikean kapulan suuhun ja toi sen minulle. Palkkasin kehuen ja ihan normilihapullilla. Luulen että liian hyvät namit vievät Adan keskittymiskyvyn. Autossa sitten sai perinteisen loppupalkan, joka oli parempi herkku. Oikein hyvä treeni, kiitos Ailalle ja Tangolle seurasta!
--------------------------------------------------------------------------
Tänään otettiin Adan kanssa tokoa. Suunnitelmana ruutu, seuraaminen ja tunnari - tässä järjestyksessä. Ruutuun meno alkaa olla hallussa. Ada paukkaa sinne suorilta ja täyttä laukkaa. Otettiin muutama kerta palkalla, yhden kerran ilman ja vielä palkalla. Pysähtyy seis-käskyllä ja menee maahan käskystä niiltä sijoilta. Otin myös ruudun toista osaa, eli liikkumista ja luoksekutsua. Sepä onkin vielä aivan kesken. Pitää oikeasti alkaa treenata tuota. Ensimmäisellä yrittämällä Ada lähti ruudusta kun käännyin oikealle. Vein Adan takaisin ruutuun ja lähdin kävelemään uudelleen. Tällä kertaa pysyi paikoillaan. Kun kutsuin sivulle, tuli kyllä kohti, mutta ei osunut siihen sivulle koska tuli väärälle puolelle. Tuo on kyllä todella vaikea Adalle kun se oikea kylki olisi siinä niinkuin tyrkyllä. Pitää palata askel taaksepäin ja ottaa käsiapu tuohon. Toisella kerralla teki samalla tavalla, joten lopetin treenaamisen ruudun kanssa siihen ja laitoin Adan maahan kutsuakseni sitä eri suunnista. Adapa ei tullutkaan edes luokseni vaan alkoi hepuloida ja hajut veivät voiton. Otin Adan tyynesti kiinni ja talutin autoon 'jäähdyttelemään'. Ada oli matkalla kuin maansa myynyt ja selkeästi tämä toimi rangaistuksena. Tango pääsi välillä Ailan kanssa treenailemaan kun Ada rauhoittui autossa.
Kun hain Adan uudelleen, otettiin vielä kerran ruutu, tällä kertaa helpommalta puolelta jotta varmasti onnistuu. Ja hienosti meni. Plikka tuli aivan oikeaan kohtaan ja pysyikin siinä. Mietintätauko siis tuotti tulosta :). Tämän jälkeen otettiin yksi hiukan pidempi pätkä seuraamista. Suoraa, juoksua (tässä Ada hidasti?), hidasta kävelyä (Adan lemppari!), käännös vasemmalle, täyskäännös (tähän tarvitsee kiinnittää huomiota, Ada ei osaa vielä), käännös oikealle ja pysähdys. Tämän jälkeen palkka eikä enempää tahkomista. Ihan ok seuraamista, ei loistavaa, mutta ihan ok. Siihen perään vielä muutamat sivuaskeleet. Niissä Ada on ihan loistava!
Taas tauko, nyt palkan kera autoon odottelemaan kun Tango teki oman pätkänsä. Viimeisellä kerralla otettiin tunnari. Paitsi pari kaukoa kokeilin ennen sitä. Hyvin toimi näköjään ilman käsimerkkejä käskyt kentälläkin. Ainoastaan maasta istumaannousu on vaikea, joten tuossa saatan käsimerkkiä vielä tukena käyttääkin. Tunnari tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Taskussa oli nyt hiukan tuoreempi kapula, vasta juuri ennen treeniä pussista nostettu, toki hyvin hajustettu. Aila avusti laittamalla kapulat riviin ja käskyttämällä myös tämän liikkeen. Ada oli into piukassa ja lähti hyvin kapuloille ensimmäisestä käskystä. Haistoi melkein koko rivin, bongasi oman nopeasti, mutta pakko oli käyttää hampaat siinä viereisessä. Ei kuitenkaan nostanut väärää kapulaa ja minä sain maltettua ja pidettyä suuni kiinni. Sekunnin sadasosan Ada mietti ja nappasi sitten oikean kapulan suuhun ja toi sen minulle. Palkkasin kehuen ja ihan normilihapullilla. Luulen että liian hyvät namit vievät Adan keskittymiskyvyn. Autossa sitten sai perinteisen loppupalkan, joka oli parempi herkku. Oikein hyvä treeni, kiitos Ailalle ja Tangolle seurasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)