Eilen kävin ensimmäisen kerran viemässä kepit metsään jäljelle. Jälki oli n.350 askelta, keppejä 8 eli aika tiuhaan. Kuivasta kelistä johtuen vain 0,5h vanha, ennen keppejä ja maastomuutosten kohdalla nappulanamit.
Ada selkeästi reagoi keppeihin, mutta oli epävarma ilmaisussa. Kokeilin samaa passiivista reagointia kuin nurmella ja lattiallakin keppejä ilmaistaessa olen tehnyt, eli pysähdyin mutta en puhunut mitään. Ada seisahtui, seisoi paikoillaan ja välillä haisteli. Aina kun nenä osui keppiin, sanoin neutraalin 'hyvä'. Ja odotin. Ensimmäisillä kepeillä meni toista minuuttia, mutta vihdoin Ada otti kepin suuhun ja meni maahan. Odotusaika lyheni loppua kohti, joten nyt pitää vain olla sinnikäs ja toteuttaa tätä metodia jonkun aikaa. Ehkäpä tuo tuosta hiffaa, että nopeammin pääsee jatkamaan jälkeä mitä nopeammin kepit ilmaisee.
----------------------------
Mitä tulee muuhun treenaamiseen niin sovellan tuota passiivisuutta myös tottikseen/tokoon. Eli ruoka / namipalkka on purkissa (ja taskussa). Ja kun Ada tekee itsenäisesti ts. hakeutuu sivulle ja pysyy siinä, kehun käskysanan kanssa ja sitten vapautus palkalle. Välillä palkkaan taskusta. Ihan ok tuntuu toimivan ja Ada tekee paremmalla motivaatiolla. Katsotaan nyt sitten kuinka pitkälle tämä kantaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti